Kirja-arvostelu: Tästä äiti varoitti (Anna Kontula)

Anna Kontula: Tästä äiti varoittiAnna Kontulan Tästä äiti varoitti on nykypäivän kolmekymppisten vastaus heidän äitiensä feminismin puutteille. Kolmannen aallon feministit ovat saanet nauttia toisen aallon feministien työn hedelmistä, mutta työsarkaa on vielä jäljellä, esim. seksuaalisuuden ja intersektionaalisuuden alueilla. Tästä äiti varoitti kritisoi valtavirtafeminismiä nimeomaan seksuaalisuuteen liittyen:

”Vähin äänin on feminismin agendalta hävinnyt joukko sellaisia ongelmia, joissa edistystä ei näytä tapahtuneen ja joista jo siksi on liian kiusallista puhua. Monet näistä liittyvät seksiin. Siksi tämän kirjan tekstit tarkastelevat feminismiä ennen kaikkea seksin ja seksuaalisuuden näkökulmasta.”

Mutta mitä tämä valtavirtafeminismi on? Kirjan johdannossa Anna Kontula hahmottelee sen tarkoittavan 1970-luvun radikaalifemismin ja 1900-luvun alkupuolen tasa-arvofeminismin suomalaista sekoitusta, jota ”virallinen tasa-arvopolitiikka, keskeiset naisjärjestöt sekä feminismin yleinen imago” edustavat. Välillä valtavirtafeminismin kritisoiminen saa minut ymmälleen – ovatko naisjärjestöt muka oikeasti niin pihalla kuin kirjassa annetaan ymmärtää? Oma feministinen aktiivisuuteeni rajoittuu oikeastaan tämän blogin kirjoittamiseen, joten en ole paras henkilö arvioimaan asiaa, mutta jos jossainpäin Suomea liikkuu feministejä, joiden mielestä toisten naisten raiskaaminen on vähemmän tuomittavaa kuin toisten, olemme pulassa. (”Kun kevytkenkäisen maineessa ollut nainen raiskataan, tukea on sisarilta yhä turha odottaa.”) Toisaalta, ottaen huomioon ympäröivän yhteiskunnan innon tuomita raiskauksen uhri ja väittää hänen olevan (osa)syyllinen tapahtumaan, on täysin mahdollista että monet feministitkään eivät ole ajatelleet asioita loppuun asti.

Kirjan ensimmäinen luku käsittelee seksuaalista väkivaltaa, ja seksiä, joka muuttui raiskaukseksi kun poliitikko päätti olla kunnioittamatta naisen tahtoa käyttää kondomia, ja tunkeutui väkisisin sisään. Seurauksena oli juuri sitä itsensä syyllistämistä, ja pohtimista, oliko kyseessä oikea raiskaus, joka kuuluu olennaisena osan raiskauksiin, joissa tekijä on uhrin tuttu. (Kirjoitin lisää aiheesta Tilaisuus tekee raiskaajan-artikkelissa.)

Toinen luku käsittelee prostituutiota, josta Kontula on kirjoittanut jo aiemmin Punainen eksodus – Tutkimus seksityöstä Suomessa-kirjassaan. Aihetta käsitellään nimenomaan siirtolaisnaisten näkökulmasta, ja mediassa käydyn keskustelun yksipuolisuus iskee silmille ja kovaa. Ihmiskaupasta puhuttaessa mielessä välkkyy kuvia seksiorjiksi myydyistä naisista, mutta ihmiskauppaa on myös monilla muilla aloilla. Rakennusalalle kaupattu mies voi jatkaa työtään jossain muualla ja silti saada suojaa viranomaisilta, seksityöhön kaupattu nainen taas saa apua vain jos hän lopettaa seksin myymisen ja suostuu auttamaan viranomaisia ihmiskaupan tutkinnassa, ja silloinkin rikosnimike voi muuttua paritukseksi, jolloin nainen voidaan kylmästi palauttaa lähtömaahansa. Jos todella haluaisimme auttaa ihmiskaupan uhreja, heille pitäisi antaa oleskelu- ja työlupa, ja mahdollisuus ansaita rahaa. Tällä hetkellä seksiä myyvän naisen on turha hakea apua viranomaisilta, kuten kirjassa olevat esimerkit seksityöntekijöiden kohtaamasta riistosta ja väkivallasta osoittavat. Lihan hinta on todella ajatuksia herättävää luettavaa.

(Lisää Kontulan ajatuksia ihmiskaupasta löytyy täältä: Ihmiskauppatyötä tehdään länsimaisen keskiluokan ehdoilla.)

Kolmannessa luvussa käsitellään lasten seksuaalisuutta. Koska ensimmäisen yhdynnän ajankohta osuu tytöillä keskimäärin 16 ikävuoteen, se tarkoittaa että puolet heistä ovat harrastaneet seksiä ennen kuin se oikeastaan olisi laillisesti sallittua. Jostain syystä aikuiset ovat aktiivisesti unohtaneet omat kokemuksensa seksuaalisesta heräämisestä, ja kuvittelevat, että lapset olisivat epäseksuaalisia, jotka turmeltuvat heti joutuessaan kosketuksiin sukupuolielämän kanssa. Myös lastensuojelulla on voimakas tarve ylläpitää normatiivista seksuaalisuuta, ja sekä äitien että tyttärien seksuaalinen käyttäytyminen voi olla huostaanottoperuste.

Kirjassa puhutaan myös huorastigmasta ja kuinka sillä kontrolloidaan naisten seksuaalisuutta, sekä rakkauden tunnekoukusta. Tämä jälkimmäinen meni valitettavasti feminismin kritiikkinä täysin yli hilseen – jos siinä oli joku juju, minä en sitä ymmärtänyt. En käsitä väitettä, että ”me emansipoituneet naiset emme lentäisi koskaan”, koska en ole ikinä kokenut, että feminismini olisi jonkinlainen este rakkauteen heittäytymiselle. Ehkä tämä on persoonallisuuskysymys, ja tarinan kertoja vain kokee asiat kovin erilailla. Ja siihen, etteivät feministit osaa puhua rakkaudesta, voin sanoa, että bell hooks on kirjoittanut trilogian aiheesta: All About Love, Salvation ja Communion. (Toisaalta bell hooks ei kyllä edusta suomalaista valtavirtafeminismiä.)

Kirjan viimeinen luku käsittelee naisen alistuvaa seksuaalisuutta, ja sen ongelmallisuutta feminismille. Luvussa sivuutetaan myös ongelmaa, että baarista on vaikea pokata miestä jos on liian menestynyt ja itsevarma, mutta sen jälkeen puhutaaan valtasuhteista makuuhuoneessa, joskin en ole ihan varma viittaako kirjoittaja BDSM:n vai vain hieman normaalia rajumpaan ”vanilla”-seksiin. BDSM on ollut feministeille hankala aihe (esim. 1, 2, 3), joten hyvä, että asia tuli esille, vaikkakin hieman lyhyesti.

Kontula kirjoittaa lopuksi:

”Luokka, seksuaalinen suuntautuminen ja etninen tausta vaikuttavat kaikki siihen, miten sukupuolittunut valta tuhoaa ja/tai emansipoi. Siten myös feministisen analyysin ja kamppailujen tulee kytkeytyä muihin yhteiskunnallisiin liikkeisiin, joissa vaaditaan ihmisten vapautta ja tasa-arvoa.

Tähän voin yhtyä täydestä sydämestäni. Toivonkin että Tästä äiti varoitti tavoittaisi mahdollisimman monia ihmisiä, koska se on ajatuksia herättävää luettavaa, jossa tasa-arvokysymyksiä pohditaan muistakin näkökulmista kuin niistä, joihin normaalisti törmää suomalaisessa mediassa ja feministisessä keskustelussa. Erityisesti toivon, että suomalaiset feministit lukisivat kirjan ja innostuisivat pohtimaan sen herättämiä ajatuksia, koska ”on jälleen aika pohtia, millaista maailmaa ja millaista feminismiä haluamme”.

Lue kirjan johdanto Liken sivuilta.

Linkkejä arvosteluihin:
Anna Kontulan pamfletissa naiset etsivät vapautusta heteronormin pakkopaidasta (Helsingin Sanomat 6.5.2009)
Seksipuhetta tyttäriltä äideille (Fifi 7.5.2009)
Rrrrriot! Feministinen manifesti! (Sudet tulevat 16.5.2009)
Tästä äiti ei tiennyt yhtään mitään (queer-feministi kommentoi Anna Kontulan pamflettia) (Kummakerho 13.8.2009)
Kirja-arvostelu (Nulla dies sine legendo 6.9.2009)

8 thoughts on “Kirja-arvostelu: Tästä äiti varoitti (Anna Kontula)

  1. Kontulan kuvaama ”feminismi” on kyllä minullekin vähän mystistä. Samoin tuo rakkaudesta lentämisen (?) ongelmallisuus. Kuka femakko tuota mieltä on? Mulla on se kuva, että hysteerisimmin naisten aitoa seksuaalisuutta ja ylipäänsä kaikkea rakkautta vastustavat kyllä konservatiivisemmat tahot.

    Mutta täytyypä lukea kirja, ehkä nuo sitten hahmottuvat.

    Mitä huorastigmaan tulee, olen sitä mieltä, että yksi hyvä tapa sen torjumiseen on sanan haltuunotto Yhdysvaltain mustien tekemän ”nigger”-sanan haltuunoton tapaan. Esimerkiksi niin, että tekisimme ”huorasta” sellaisen sanan, että se naistenvälisessä keskustelussa merkitsisi toveruutta ja yhteenkuuluvuutta (”Lissu, sä oot kuule tosi huora!” Kiitti Missu, niin säkin!”) mutta miehelle sanottuna olisi yhtä halventava ilmaus kuin se on nyt naiselle (”Voi ei, ne kirjoitti musta vessan seinään, että Matti on huora!!!”)

    Seksiä myyviä henkilöitä voisi sitten kutsua prosuiksi tai prosteiksi.

    • Minullakin oli/on sen verran positiivinen kuva feminismistä, että tuntui aika uskomattomalta että feministeillä olisi niinkin anti-feministisiä käsityksiä. Toisaalta, Kaari Utriolla oli aika järkyttäviä mielipiteitä Kymmenvuotias panopuu-kolumnissaan, ja enhän minä voi tietää mitä jossain TANE:ssa tapahtuu. Naisasialiitto Unionin viralliset kannanotot ovat olleet seksityöntekijöitä marginalisoivia ja hiljentäviä (Prostituutio ihmisoikeusloukkaus kaikkia naisia ja tyttöjä vastaan), joten jonkin verran olin kyllä tiedostanut valtavirtafeminismin ongelmia. Kannattaa ehdottomasti lukea Tästä äiti varoitti-kirja, se on lyhyt ja todella hyvä, ja siitä selviää, mitä ongelmallista tuossa linkittämässäni prostituutiokannanotossa on.

      Haltuunotto on hyvä idea, mutta ainakin toistaiseksi sana saa minut kavahtamaan. Siinä olisi paljon tekemistä, että oppisi olemaan ahdistumatta, kun sanaa käytetään loukkaavassa tarkoituksessa.

      • Tuntuu, kuin nuo kaikkia ”feministejä” pahoina peikkoina kritisoivat tyypit olisivat suunnilleen tutustuneet jonkun 1800-luvun suffragetin kirjoituksiin, ja arvostelisivat nykyfemakkojakin sen pohjalta.

        Minusta vaikuttaa toisaalta myös siltä, että feminismiltä liikkeenä ja feministeiltä henkilöinä (keitä me sitten olemmekin) vaaditaan sellaista aattellista puhtautta ja yhtenäisyyttä, jota miltään muuta aatteelta ei edellytetä.

        En ole ainakaan havainnut, että esimerkiksi homojen tai mustien oikeuksia ajavia järjestöjä olisi julkisuudessa moitittu yhtä järjestelmällisesti kuin feministejä: ”Juu, nuo homoaktiivit, aina ne on niin seksikielteisiä! Eikä niitä voi ottaa vakavasti, kun ne eivät aja heteroitten asiaa!”

        Vaatijat ovat nimenomaan sitä väkeä, joka ei miellä itseään feministeiksi!
        Naisille on paljon, paljon ankarammat standardit kuin muille.

        • Itseasiassa ainakin Jenkeissä syytökset kaikenlaisista reverse-ismeistä taitavat olla arkipäivää. Eli ajatpa minkä tahansa vähemmistön oikeuksia, sinua syytetään valtaväestön syrjimisestä. Suomessa naisliikettä vastaan on kyllä kunnon backlash, mutta en tiedä miten paljon muita tasa-arvoa kannattavia liikkeitä kohtaan hyökätään, kun en toimi niissä. Maahanmuuttajavastaisuus on kyllä myös nostanut päätään viime aikoina.

    • Google ja Wiki ovat läheisiä ystäviäni. Haluan lapsen niiden kanssa. Lainaan linkittämääsi sivua: ”…in the late 1970s through the 1980s…” Muinaiset pornosodat eivät siis ole suorastaan viime hetken uutissähke. Toki menneisyyden teot vaikuttavat nykyisyyteen, mutta jos nykyfeminismiä kritisoidaan, kritiikin pitäisi lähteä sen pohjalta, mitä feminismi on nyt. (Se voi jossain olla ”seksikielteistäkin”, en tiedä.)

      Tuosta wikisivusta tuli kyllä mieleeni, että väkivaltapornoon tai ihmisten hyväksikäyttöön puuttuminen on nimenomaan seksimyönteisyyttä. Kaiken seksin pitää lähteä vapaaehtoisuudesta, leikittiin siinä sitten myöhemmin mitä O:n tarinaa tahansa. Ja on todella väärin, että vain naiset ovat perinteisesti joutuneet esiintymään pornossa.

      Itsehän puolustan pornoa varsin äänekkäästi, kunhan siinä kuvataan myös komeita, alastomia miehiä. Ja kunhan he ovat vapaaehtoisia ja halukkaita tekemään työtään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s