12.8.2009 alkanut Uskalla-kampanja on herättänyt verkossa keskustelua. Kampanja sai heti kättelyssä julkisuutta, kun Helsingin ja Espoon liikuntatoimet kieltäytyivät osallistumasta kampanjaan. Kohta molemmat kaupungit pyörsivät päätöksensä ja lähtivät sittenkin mukaan.
Tässä kampanjan perusajatus lyhyesti:
Kampanjan tunnuslause “Uskalla olla itsesi – myös urheilussa” haluaa rohkaista urheilijoita hyväksymään seksuaalisuutensa. Kampanja myös haastaa urheilijat, seurat ja urheiluvaikuttajat kamppailemaan homofobiaa vastaan.
Kuten arvata saattaa, keskustelu asiasta ei ole ollut mieltä ylentävää luettavaa. Pampula on koonnut kirjoitukseensa järkyttävimmät mielipiteet Hesarin keskustelun kahdelta ensimmäiseltä sivulta, jos joku haluaa käydä ruokkimassa masokistisia taipumuksiaan. Kommentit osoittavat, että tämä kampanja on todella tarpeellinen. Yleisin kommentti taitaa kuitenkin olla, että ”miksi seksuaalisuus pitää tuoda mukaan urheiluun?” Näitä kommentteja voi ihastella esim. Ylen sivuilla ja Jyrki J.J. Kasvin blogissa. Ari Heikkinen kysyy Kasvin blogissa:
Miksi kenenkään pitäisi retostella yksityisasioitaan (esim. sitä mitä tekee makuuhuoneessaan) julkisesti?
Minullakin on muutama kysymys Arille: Oletko naimisissa? Jos olet, kai olet salannut tämän tiedon kaikilta työ- ja harrastuskavereiltasi? Muutenhan heille saattaisi selvitä, että harrastat (hui kauhistus) SEKSIÄ vaimosi kanssa! Vai oletko mahdollisesti paljastanut seurustelevasi? Kai olet muistanut puhua kumppanistasi aina sukupuolineutraalein termein, niin ettei kenellekään vain selviä kumppanisi sukupuoli? Muutenhan he voisivat mielessään kuvitella, mitä teet sängyssä!
Seksuaalisuuden poistamista urheilusta on myös parodioitu Kummakerhossa.
Kysymykset siitä, miksi homojen pitää tuoda seksuaalisuutensa julki, tuo mieleen Yhdysvaltojen Don’t ask, don’t tell-toimintaperiaatteen, jonka mukaan homot eivät saa kertoa mitään tietojaan yksityiselämästään armeijassa, jotta heidän suuntautumisensa ei paljastuisi. Monet näyttävät haluavan, että samaa periaatetta noudatettaisiin suomalaisessa urheilussa ja muuallakin. Heterot ovat niin hyvin marinoituja omassa etuoikeudessaan, etteivät he näytä tajuavan, kuinka paljon he puhuvat omasta yksityiselämästään julkisesti. He eivät näytä ymmärtävän, että homouden salaaminen vaatisi jatkuvaa valehtelua arjessa.
PortlyDyke kirjoitti todella koskettavan kertomuksen (Take My Arm, My Love) siitä, minkälaista on jatkuvasti ja automaattisesti muokata omaa käytöstään julkisilla paikoilla, jottei paljastaisi seksuaalista suuntautumistaan.
I notice that, in public, I seem to have an automatic timer that warns me not to gaze at her as long as I might at the privacy of our dining room table, a subtle mask that shifts the set of my smile when I respond to hearing her laugh, and an inner language editor that reflexively erases ”honey”, ”my love” and ”darling” from my lexicon as I’m calling to her across a parking lot.
I want to make it very clear that I don’t think about these things.
These adjustments have become so internalized that I rarely, if ever, notice them — until I sit down to write a post like this.
They are part of the enculturated self- censoring that most queers learn in order to assure their own safety in the world (and sometimes, their very survival). In fact, I had to ”unlearn” many other, more rigid, tendencies to automatic hiding when I finally made the decision to be completely ”out” as a lesbian.
I don’t edit myself this way because I am ashamed of being a lesbian. I do it because I’m afraid that someone else, who thinks I ought to be ashamed of being a lesbian, might hurt me — or worse, hurt my beloved.
Vaikuttaa siltä, että monien Uskalla-kampanjaa kritisoineiden heteroiden silmissä homous näyttäytyy seksuaalisina tekoina, ei katseina, kosketuksina tai hellinä sanoina. Heteropariskuntien on täysin sallittua kävellä käsi kädessä, mutta homoille tätä ei haluta sallia, koska ”seksuaalisuus on yksityisasia”. Rehellisempää olisi myöntää suoraan, että halutaan ylläpitää heteroseksuaalisuuden normatiivista asemaa, jolloin ainoastaan heteroseksuaalisista parisuhteista ja haluista on hyväksyttävää puhua ääneen.
PortlyDyke antoi kaikille homojen syrjintää ymmärtämättömille heteroille haasteen: eläkää viikko salaten seksuaalisuutenne:
Spend an entire week pretending that you’re not a couple. Don’t write a check from a joint bank account. Hide all the photographs in your home and office which would identify you as a couple. Take off your wedding rings. Touch each other, and talk to each other, in public, in ways that could only be interpreted as you being ”friends”. Refer to yourself only in the singular ”I”, never in the ”we”. When you go to work on Monday, if you spent time together on the weekend, include only information which would indicate that you went somewhere with a friend, rather than your life-mate. If someone comes to stay with you, sleep in separate beds. Go intentionally into the closet as a couple. For a week.
Tästä on kyse Uskalla-kampanjassa. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä, peittelemättä suhteitaan.
Maailma feministin silmin 