Kirja-arvostelu: Feministin käsikirja (Rosa Meriläinen, Liisa Huhta)

Feministin käsikirjaVihdoinkin suomalainen kirja feminismistä! Ajatus Kirjojen julkaisema Feministin käsikirja ilmestyi helmikuussa 2009, ja se taitaa olla ensimmäinen yleisteos feminismistä Suomessa. Kirja on saman tyylinen kuin aiemmin suomennetut ruotsalaisteokset Nyt riitti! Tasa-arvoa arkeen sekä Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan.

Feministin käsikirja koostuu kymmenestä luvusta, jotka ovat samalla feministin 10 käskyä: kysy ja kyseenalaista, valitse itse, syytä systeemiä, jaa tasan, halua mitä haluat, luota itseesi, älä alista, auta naista mäessä, vapaudu, muuta maailma. Ensimmäinen käsky ”kysy ja kyseenalaista” onkin yksi tärkeimmistä, ilman sitä on mahdotonta tiedostaa eriarvoistavan sukupuolijärjestelmän olemassaolo.

Kirja on selvästi suunnattu kirjoittajien kaltaisille, parisuhteessa eläville heteronaisille, joilla on lapsia ja työpaikka. ”Jaa tasan”-luvussa pohditaan tasa-arvoa parisuhteen arjessa, ja myös lasten sosiaalistamisesta sukupuolijärjestelmään riittää asiaa. (En suinkaan valita, aihe on lähellä sydäntäni.) Palkkatasa-arvosta ja vanhempainvapaan jakamisesta puhutaan myös.

Feministin käsikirjan suurin ongelma on mielestäni se, että siinä käsitellyt aiheet ovat todennäköisesti jo tuttuja kaikille, jotka kutsuvat itseään feministeiksi, niin paljon niistä on kirjoitettu mediassa. (Tässä muutama esimerkki: poikien ja tyttöjen värit, naisten vähyys johtajan paikoilla, palkkaerot, tasa-arvo työelämässä, sukunimivalinnat.) Parhaiten kirja sopiikin ihmisille, jotka ovat vasta juuri tutustumassa feminismiin, ja heille näiden aiheiden kokoaminen yksiin kansiin on varmasti ajatuksia herättävä lukukokemus.

Aloitin kirjan lukemisen innostuneena, mutta intoni lopahti loppua kohden, kun tajusin, että kirja ei esittele juurikaan feministisiä teorioita, saati kannusta todella kyseenalaistamaan totuttuja ajatusmalleja. Monet asiat mainitaan todella lyhyesti, kuten homoseksuaalisuus kappaleessa ”Kaikki eivät ole heteroita”. Valitettavasti loppukirjan ajan kaikki ovat heteroita, eikä heteronormatiivisuutta kyseenalaisteta mitenkään. Muutenkin intersektionaalinen näkökulma puuttuu kokonaan, ja etuoikeutetussa asemassa olevat naiset on nostettu keskiöön.

Ehkä odotin liikaa kirjalta, joka selvästi on suunnattu vasta-alkajille. Feminismiä pidempään pohtineille kirjassa ei ole juurikaan mitään uutta. Kirja on kuitenkin helppolukuinen, ja sen voikin lukea ihan vain miellyttävän lukukokemuksen takia. Pidin kovasti eri ihmisten tarinoista siitä kuinka heistä tuli feministejä. Rosa Meriläisen ja Liisa Huhdan edellinen kirja, Kilttien kapina, on myös hyvä, suosittelen lämpimästi sitä.

Lisäys: Kirjan arvostelu Nulla dies sine legendo-kirjablogissa

14 thoughts on “Kirja-arvostelu: Feministin käsikirja (Rosa Meriläinen, Liisa Huhta)

  1. Jeah! Tällaista kirjaa on kaivattukin.

    (Disclaimer: En ole itse vielä lukenut Feministin käsikirjaa, joten on hyvinkin mahdollista, että puhun nyt läpiä päähäni seuraavassa kannaotossani.)

    Voi olla ihan hyväkin, että kirja keskittyy vain feminismin mahdollisimman arkisiin perusteisiin. Femakkoiluahan syytetään usein ylettömästä teorioilla pelaamisesta, ”oikeasta elämästä” etääntymisestä.

    Ja joo, tämä on tietysti niitä aiheita, joissa feministi ei vain voi voittaa. Joko olet liiaksi popularisti tai sitten norsunluutornin teoreetikko. :)

  2. Tuohan vaikuttaa oikein hyödylliselta kirjalta. Juuri tuollaisia, ”aloittelijoille” suunnattuja teoksia tarvitaan, että voidaan tavallaan viedä arkipäivän feminismiä suurten massojen tietoisuuteen. Ehkäpä kirjaan voisi liittää jonkinlaisen kirjalistan niille, jotka haluavat syventyä teoriapuoleen enemmänkin…

    • Kirjalista on erittäin hyvä idea, ja valitettavasti se puuttui Feministin käsikirjasta. Suomessa on tosin tähän mennessä julkaistu erittäin vähän feminististä kirjallisuutta, joten valikoima saattaisi olla aika rajoittunut. Toisaalta on varmasti olemassa vähemmän tunnettuja hyviä kirjoja, joita olisi voinut nostaa esille tässä. Olisi ollut aivan mahtavaa, jos jokaisen luvun perässä olisi ollut lista kirjoista, jotka syventyvät luvun aihepiiriin!

      • Ehkä ette huomanneet: Kirjassa oli kirjalista, tosin vasta ihan lopussa. Vielä parempi olisi ollut tuo S.:n mainitsema tapa, eli aiheittain ryhmiteltynä. En tuota listaa ole vielä suuremmin käynyt läpi, mutta vilkaisten näytti ihan hyvältä.

        • Kiitos korjauksesta, näin siinä käy kun kirjoittaa ilman että kommentoitava kirja on nenän edessä. :)

          Täytyykin tutustua tuohon kirjalistaan, mietin juuri että tähän blogiin voisi vaikka koota listan suomenkielisistä/suomalaisista feminismiä käsittelevistä kirjoista, jossa olisi lyhyet kirjaesittelyt jokaisen kohdalla. Tuntuu vain aika isolta hommalta, saa nähdä jaksaako siihen ryhtyä.

  3. Ajattelin keskusteluun lisätä oman kommenttini minäkin: Mielestäni kirja oli hyvä juuri feminismin esittelyksi, joksi se ymmärtääkseni oli tarkoitettukin. Kirja ei ole kovin pitkä, joten kaikkiin asioihin paneutuminen ei ole välttämättä järkevää. Vaikka olen sitä mieltä, että heteronormatiivisuudesta ja intersektionaalisuudesta on aihetta puhua, ymmärrän kyllä miksi kyseisiä asioita ei tässä kirjassa otettu esille. Tässä on yritetty ottaa esille asioita, jotka Suomen kaltaisessa maassa koskettavat mahdollisimman monia naisia. Ja suurin osa kirjassa kuvatuista asioista ovat sellaisia, jotka koskevat naisia olivatpa he mitä rotua tai seksuaalista suuntautumista tahansa. Vanhemmuus ja kodin työt on tietysti hieman enemmän heterokeskeistä, mutta en kokenut tätä mitenkään hirveän painotettuna asiana. Ja toisaalta suurin osa naisista on kuitenkin heteroita (en nyt tällä halua sanoa sitä, että heteronormatiivisuuden kritiikki ei olisi aiheellista, mutta kun kirjoitetaan kirjaa esittelynä massoille, niin mielestäni on aiheellista keskittyä siihen suurimpaan joukkoon).

    Pointtini siis oli, että mielestäni kirja on hyvä juuri sellaisena miksi se on tarkoitettu: feminismin esittelynä. Toivottavasti se saa kiinnostumaan aiheesta myös enemmän. Pidän myös Meriläisen ja Huhdan tyylistä, joka ei ole älyttömän radikaali, mutta juuri siksi vetoaa ajattelemaan asioita.

    • Olen välillä törmännyt opiskeluissani tilanteeseen, jossa luennolla on puhuteltu kuulijoita olettaen, että he ovat miehiä. Tätä voi puolustella sillä, että 90% kuulijoista oli kyseisissä tilanteissa miehiä, itseni lisäksi paikalla oli vain muutamia naisia. Se ei silti poista sitä epämukavaa ulkopuolisuuden tunnetta, jonka olen näissä tilanteissa kokenut.

      Olen sitä mieltä, että feministien kannattaisi viimeiseen asti välttää sitä, että he aiheuttavat osalle naisista tunteen, että he ovat näkymättömiä ja ulkopuolisia feministisessä liikkeessä. Esimerkiksi osa USA:n mustista naisasianaisista kannattavat feminismin sijaan womanismia, koska heille ei ole annettu tilaa feministisessä liikkeessä. En osaa sanoa onko Feministin käsikirja aiheuttanut ulkopuolisuuden tunnetta kenellekään, mutta minulle tuli sellainen olo, että se puhui olettaen että kaikki Suomen naiset ovat keskiluokkaisia, parisuhteessa eläviä, lasten ja työn kanssa tasapainottelevia heteroita. Jos kirjan tarkoitus on saada naiset tajuamaan feminismin tärkeys, se ei kyllä puhuttele kaikkia naisia. Itse näen asian niin, että muunkinlaisia naisia olisi voitu ottaa enemmän huomioon, enkä koe, että se olisi ajanut pois suurta keskiluokkaista heteroenemmistöä. (Ja jos esim. homoseksuaalisuudesta puhuminen ajaa jonkun pois, tervemenoa sanon minä. Feministinen liike ei tarvitse ihmisiä joka haluavat pitää yllä syrjiviä hierarkioita.)

      Vaikeinta onkin ottaa muut marginaaliset ryhmät huomioon, kun itse kuuluu etuoikeutettuun ryhmään. Pelkään, että itse putoan samaan kuoppaan tämän blogin kanssa. :(

      • Lähinnä pointtini oli, että tässä kirjassa ei mihinkään aiheeseen pureuduttu kovin syvällisesti ja jokaisesta aiheesta voisi varmaan kirjoittaa kokonaisen kirjan. En siis halunnut vähätellä kritiikkiä ja ehkä ajatusmaailmani pohjautuu liikaa sille, että olen valkoinen ja hetero. Mutta en toisaalta näe miksi esim. naisten välinen solidaarisuus, sukupuolittunut työnjako (myös muualla kuin kotona), samapalkkaisuus tai itseluottamuksen puute ei koskettaisi myös erivärisiä tai eri seksuaalisen suuntauksen omaavia ihmisiä.

        • Joo, toki minäkin olen sitä mieltä että mainitsemasi asiat koskettavat ihmisiä väristä ja seksuaalisuudesta riippumatta. Muistelen tässä vain sitä, kuinka Sukupuolen politiikka : naisten äänioikeuden 100-vuotta Suomessa-kirjassa esim. oli mielenkiintoinen artikkeli Miksi äiti jää kotiin? jossa mukana oli myös lesbonäkökulma. Minusta heterovanhemuudesta on myös tärkeä kirjoittaa, mutta toisaalta siitä on kirjoitettu todella paljon, ja petyin siihen, että Feministin käsikirja ei mennyt aiheen käsittelyssä kovin paljon syvemmälle kuin naisten- ja vauvalehtien artikkelit kyseisestä aiheesta. Kritiikkini kohdistui siihen, että toivoin itse, että Feministin käsikirjassa olisi nostettu sellaisia näkökulmia esiin, joihin ei normaalisti törmää naistenlehtiä lukiessa. Eli, että ihminen joka olisi jo lukenut rajoittavista sukupuolirooleista vaikka KaksPlus-lehdestä, olisi Feministin käsikirjaa lukiessaan löytänyt syvemmän ymmärryksen. Varmasti jollekulle näin on käynytkin, mutta itse olin pettynyt siihen, että kirjassa feminismiä käsiteltiin aika lailla samalla tavalla kuin suomalaisessa mediassa yleensäkin (siis silloin kun juttu on kirjoitettu feministisestä näkökulmasta).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s