Tilaisuus tekee raiskaajan

Väitän, että suuri osa raiskaajista ei tiedä olevansa raiskaajia. Mitä helvettiä tarkoitan tällä?

Iltapäivälehdet ovat yrittäneet nostaa kohua Anna Kontulan Tästä äiti varoitti-kirjan sisältämästä paljastuksesta, että poliitikko oli raiskannut naisen. (Linkit juttuihin: 1, 2, 3.) Raiskauksen yksityiskohdat ovat olleet iloisesti hukassa keskustelijoilta, joten tässä lyhyt kuvaus kirjasta:

”Iloisen illan päätteeksi seksi tuntui hyvältä idealta. (…) En nähnyt siinä mitään ongelmaa, sillä mies oli ennalta tuttu ja minulla oli laukussani korkkaamaton kumipaketti. (…) Jossain kohtaa viritys kuitenkin särkyi neuvotteluihin turvaseksistä.”

Koska mies ei suostunut yhdyntään kondomin kanssa, nainen ehdotti kompromissina runkkausta. Mies ei tyytynyt siihen, vaan jatkoi seksin ruinaamista samalla kuin nainen yritti tyydyttää häntä kädellä. Lopulta nainen sai tarpeekseen, ja oli aikeissa lähteä, jolloin mies yht’äkkiä kaatoi hänet ja tuli hänen sisälleen, ilman kumia.

”Ei hän mitenkään erityisesti halunnut minua vahingoittaa, ottipahan vain sen, minkä katsoi itselleen kuuluvan. (…) Hän ei aivan ilmeisesti edes ymmärtänyt, mistä sillä tavalla hermostuin. Ei pahoitellut tai pyytänyt anteeksi.”

Nainen teki rikosilmoituksen, ja muutaman viikon kuluttua poliisi kertoi tutkinnan tuloksista: rikosnimike olisi todennäköisesti sukupuoliyhteyteen pakottaminen, ja naisen sanojen tueksi oli mahdotonta koota pätevää näyttöä. Poliisi arveli, että oikeusprosessi ei päättyisi hyvin ja kehotti jättämään asian sikseen, ”kun kyse on julkisuuden ihmisestä, seuraukset voivat olla arvaamattomia”.

Raiskaus ymmärretään yleisesti niin, että tekijä pakottaa uhrin seksiin vastoin tämän tahtoa. (Suomen lainsäädännössähän on kolme eri raiskauksen tasoa, joista aion puhua myöhemmässä kirjoituksessa. Selvennyksen vuoksi en siis puhu tässä Suomen laista, vaan raiskaus-sanan merkityksestä ihmisten mielessä.) Usein ihmisten mielissä tämä seksiin pakottaminen yhdistyy tuntemattoman miehen äkilliseen hyökkäykseen, jossa uhri taistelee vastaan kaikin voimin. Kuollut valkoinen filosofi väitti jopa, että naisen täytyy taistella kuolemaan asti säilyttääkseen kunniansa. Tosiasiassa raiskaaja on usein uhrin tuttu, ja väkivallan käyttäminen tuttuja kohtaan on vaikeampaa kuin tuntemattomia kohtaan. Joskus raiskaus tapahtuu niin yllättäen, ettei uhri ehdi edes yrittää puolustaa itseään, kuten yllä siteeraamassani tapauksessa. Jos henkilö sanoo, että ei suostu yhdyntään ilman kondomia, mutta seksikumppani ei kuuntele häntä, vaan aloittaa yhdynnän, yhdyntä tapahtuu selkeästi vastoin toisen tahtoa, eli kyseessä on raiskaus.

Koska raiskaus nähdään niin äärimmäisenä väkivallan tekona, väkivallattomia tilanteita ei välttämättä ymmärretä raiskauksiksi. Silti painostaminen seksiin on pelottavan yleistä. Toisen rajojen ylittäminen seksuaalisessa tilanteessa tapahtuu helposti, jos ei välitä kuunnella mitä toinen sanoo. Yhtä en ymmärrä – jos seksuaalisessa tilanteessa toinen sanoo, ettei halua jotain, mikä saa ihmisen jankuttamaan? Voiko seksi olla kivaa, jos tietää, että toinen on suostunut siihen vastentahtoisesti? Vaikuttaa siltä, että kumppanin seksuaalisella halulla ei olisi mitään väliä, jos on valmis tällaiseen ”seksiin”. Jos toinen makaa paikallaan liikkumatta, eikä selvästi ole mukana tilanteessa, oikea tapa toimia on lopettaa se mitä oli tekemässä, ja kysyä mikä toisella on hätänä.

Kun miesten kanssa puhuu raiskauksista, yleensä miehet tuntevat suurta vihaa raiskaajia kohtaan (ainakin ne miehet, joiden kanssa minä olen puhunut). Tästä huolimatta miehet puhuvat yleisesti myös siitä, kuinka he aikovat juottaa jonkun naisen känniin, jotta saisivat pillua. Haluatko todellakin harrastaa seksiä henkilön kanssa, joka ei tekisi sitä kanssasi selvinpäin? Asia vain paranee, jos odotat että nainen sammuu, ennen kuin työnnät sen sisään. Voin kertoa, että tämä on raiskaus. Sammunut ei voi antaa suostumustaan.

Jotkut miehet raiskaavat sopivan tilaisuuden tullen. Esimerkiksi ystäväni oli eräänä kesäyönä todistamassa tilannetta, jossa kaksi sammumispisteessä olevaa tyttöä istui ravintolan terassilla. Paikalla oli myös toistakymmentä miestä, mutta kukaan ei ollut auttamassa tyttöjä taksiin ja siitä kotiin, sen sijaan pari kaverusta yrittivät suostutella tyttöjä jatkoille. Nämä miehet ovat niitä, joita kutsun ”opportunistisiksi raiskaajiksi”, jotka käyttävät hyväkseen naisia, jotka ovat niin humalassa etteivät enää pysy tolpillaan. He haluavat seksiä keinolla millä hyvänsä, riippumatta siitä haluaako toinen osapuoli samaa. (Ystäväni auttoi tytöt taksiin, joten sinä yönä he todennäköisesti pääsivät kotiinsa.)

Raiskauksesta puhuminen on vaikeaa, on helpompi nimittää tapahtumaa joksikin muuksi. Miehetkään tuskin kulkevat kertomassa siitä, kuinka he raiskasivat jonkun. Virginie Despentes kuvailee kirjassaan King Kong -tyttö käsitystään raiskaajien ajatuksenjuoksusta (s. 36):

”He nimittävät asiaa toisin, kaunistelevat, selittelevät, eivät ainakaan käytä sitä sanaa kuvatessaan tekoaan. He ”vähän painostivat” tyttöä, ”he vähän irrottelivat”, tyttö oli ”räkäkännissä” tai sitten hän oli nymfomaani, joka pani vastaan vain muodon vuoksi, mutta oli pohjimmiltaan myöntyväinen koska oli aktissa mukana. Asiaan ei vaikuta se, että miehen piti lyödä, uhata ja painostaa tyttöä muiden avustuksella eikä se, että tyttö parkui ennen aktia, sen aikana ja jälkeenpäin. Useimmissa tapauksissa raiskaaja hiljentää omantunnon kolkutuksen selittämällä, ettei se mikään raiskaus ollut, lutka vain vähän kainosteli ja kaipasi taivuttelua. Tai voihan olla, että miestenkin on vaikea kantaa tekoa tunnollaan. En osaa sanoa, kun miehet eivät siitä puhu.”

Kaikki miehet eivät ole raiskaajia. Mutta jotkut miehet ovat raiskaajia, vaikka he itselleen väittävät muuta. Opportunistiset raiskaajat raiskaavat sopivan tilaisuuden tullen. He painostavat, pakottavat ja uhkailevat naisen suostumaan, tai käyttävät hyväkseen tämän alentunutta tajunnan tilaa. He myös vähät välittävät seksikumppaninsa selväsanaisesti asettamista rajoista, kuten vaatimuksesta käyttää kondomia, ja yllättävät tämän ylittämällä nämä rajat. He ovat raiskaajia, koska suostumuksen puute tekee tilanteesta raiskauksen. Toisen ihmisen raiskaamisen voi välttää helpon kysymyksen avulla: kyllä vai ei.

Mainokset

Sukupuoliroolit ja hormonitoiminta

Eilisen hesarissa (HS 5.5.2009 Tiede & Luonto) oli artikkeli tärkeästä aiheesta: Susanne Björkholmin Väärässä ruumiissa käsittelee sitä, kuinka sukupuoltamme muokkaavat muutkin asiat kuin XX tai XY-kromosomit. Joskus muunnokset johtavat intersukupuolisuuteen (jota artikkelissa nimitetään hermafrodismiksi, joka nykyään on vanhentunut nimitys). Useimmiten sukupuoli voidaan kyllä määritellä, mutta sukupuoli-identiteetti ei välttämättä ole yhtä selkeä.

”Aivojen sukupuolisuuden kehityksessä on moni asia yhä hämärän peitossa. Varmaa on kuitenkin se, ettei ihmistyypeille ole selkeitä lokeroita vaan kyse on jatkumoista.

Monenlaisia kombinaatioita löytyy, mutta kun aivot kerran ovat päättäneet mitä ovat, on asia yksilön osalta aika lailla loppuun käsitelty.”

Hieno asia, että tuodaan esille miten erilaiset asiat voivat vaikuttaa sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin kehitykseen. Mutta minkä ihmeen takia artikkelissa on vähän väliä tällaista potaskaa:

”Paljonko ja mitä hormonia täytyy päästä sikiön aivoihin, jotta tyttö tuntee itsensä kotoisemmaksi leikkiautojen kuin barbien seurassa?”

Ai, että kaikki on ihan vain hormoneista johtuvaa? Rohkenen epäillä, että myös ympäristöllä on aika suuri vaikutus ihmisen kehitykseen. Niinkin itsestäänselvä asia, kuin naisten rintojen seksikkyys on kulttuurikysymys – on olemassa kulttuureja, joissa naisen rinnoilla ei ole seksuaalista merkitystä, vaan himoja herättävät esim. reidet ja peppu.

Artikkelin yhteydessä oli myös tietokulma, jossa esiteltiin synnynnäistä lisämunuaishyperplasiaa. Hesarin mukaan kyseinen tauti aiheuttaa tytöille ylisuuria määriä testosteronia. Se on myös yleisin intersukupuolisuuden muoto, joskin tätä artikkelissa ei mainittu. Artikkelin mukaan lisämunuaishyperplasiasta seuraa esimerkiksi että:

”Heillä on keskimääräistä parempi matikkapää ja avaruudellinen hahmotuskyky ja he ovat aggressiivisempia – yleensä miehisiä ominaisuuksia.”

Minusta on kiva lukea hormonien vaikutuksesta, mutta oikeasti alkaa kyllä ihmetyttää tämä pakonomainen tarve selittää kaikki pelkillä hormoneilla. Pitäisikö tässä mennä nyt varmuuden vuoksi endokrinologille kyselemään lisämunuaishyperplasia-tutkimuksia? Vai olisiko kyseessä vain vanhat stereotypiat poikien paremmista matemaattisista kyvyistä, jotka eivät edes pidä paikkaansa, mutta jotka aiheuttavat tytöillä alisuoriutumista stereotype threat-efektin ansiosta? Hesarin artikkelista ei käy ilmi, että lisämunuaishyperplasia aiheuttaa useimmiten myös muutoksia sukuelimissä, siitä saa pikemminkin sen kuvan, että jos olet tyttönä hyvä matikassa ja tykkäät leikkiä autoilla, hormonitoiminnassasi saattaa olla jotain häikkää.

Miksi selitystä sukupuolirooleihin mahtumattomuudelle pitää hakea hormoneista? Artikkelin kirjoittaja kertoo: ”Synnyin (tuntemattomasta syystä) poikamaiseksi enkä osaa vieläkään luontevasti käyttäytyä tai pukeutua kuin nainen.” Oletan, että tämä tarkoittaa sitä, että mitään hormonaalista syytä hänen ”poikkeavuudelleen” ei ole löydetty. Luulisi sen olevan selvää, että perinteiset roolit ovat niin ahtaita, että harva mahtuu niihin täydellisesti. Ihmisillä pitää olla oikeus olla oma itsensä, omia haluja ei pidä joutua perustelemaan hormonitoiminnalla.

Väärässä ruumiissa-artikkelissa sekoitetaan myös seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti. Nämä kaksi ovat toisistaan riippumattomia, eikä homoseksuaalisuuden synty ole niin helposti perusteltavissa hormonitoiminnalla kuin artikkelissa annetaan ymmärtää.