Keskenään risteävät sorron mekanismit

Syy, miksi rasismi on feministinen ongelma, selittyy feminismin määritelmällä. Feminismi on ideologia, joka pyrkii vapauttamaan kaikki naiset: värilliset naiset, työväenluokkaiset naiset, köyhät naiset, vammaiset naiset, juutalaiset naiset, lesbot, vanhat naiset, mutta myös valkoiset, taloudellisesti etuoikeutetut heteroseksuaaliset naiset. Jos pyritään vähempään kuin tähän visioon täydellisestä vapaudesta, se ei ole feminismiä vaan naisten itsekorostusta.
–Barbara Smith, National Women’s Studies Associationissa pitämässään puheessa, kesäkuussa 1979.1

Sana ”tasa-arvo” ymmärretään Suomessa usein nimenomaan sukupuolten väliseksi tasa-arvoksi. Sen puolesta on taisteltu jo yli sata vuotta, mutta muut syrjinnän muodot ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Seta täyttää tänä vuonna 35 vuotta, ja vaikka järjestön olemassaolon aikana HLBT-kansan (homo, lesbo, bi, trans) oikeuksissa on tapahtunut selvää edistystä, syrjintä on edelleen laajasti hyväksyttyä. Toisaalta myöskään vammaisten oikeudet eivät toteudu Suomessa, ja välillä tuntuu siltä kuin Kalle Könkkölä taistelisi yksin niiden puolesta, vaikka Kynnys ry on perustettu jo 36 vuotta sitten. Ihmisiä syrjitään myös monella muulla tapaa, mm. rodun tai etnisyyden, uskonnon, iän, luokan tai transsukupuolisuuden perusteella.

Syrjintä on mahdollista, koska hyväksymme ihmisten jakamisen erilaisiin kategorioihin, joihin liitetään erilaisia mielikuvia ja joita arvotetaan näiden mielikuvien perusteella. Kategorisointi on ihmisen kognitiivinen ominaisuus, josta tuskin pääsemme kovin helpolla eroon, mutta arvottamisesta on pyrittävä luopumaan. Nykyisessä systeemissä ”normaalius” antaa etuoikeuksia, joita ”poikkeaville” ei suoda.

Sorron mekanismit risteävät keskenään, ja muodostavat hierarkian, joissa tiettyjä ominaisuuksia arvostetaan enemmän kuin toisia. Samoin ihmisten identiteetit koostuvat monista eri osista, ja harva meistä on kaikilla mahdollisilla tavoilla etuoikeutettu, ja kääntäen harva meistä on kaikilla mahdollisilla tavoilla sorrettu. Nämä eri identiteetin osat kietoutuvat yhteen muodostaen kokonaisuuden, jota on mahdotonta pilkkoa osiin. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. syrjintä sukupuolen perusteella voi saada aivan erilaisia muotoja, riippuen siitä, onko kyseessä valkoinen vai tummaihoinen nainen. Samoin naisten kokemukset voivat olla hyvin erilaisia seksuaalisesta suuntautumisesta riippuen, esimerksi naisen äitiys saa yhteiskunnassa hyvin erilaisia merkityksiä riippuen siitä, onko kyseinen äiti lesbo vai hetero. Siksi nykypäivän feminismissä on tullut yhä tärkeämmäksi intersektionaalisuus, eli ymmärrys siitä, että sekä ihmisten identitetti, että heidän kohtaamansa syrjintä, on moniperustaista.

Koska kaikki syrjintä perustuu samaan periaatteeseen, eli ihmisten suosiminen/syrjiminen tiettyyn kategoriaan kuulumisen perusteella, meidän on turha taistella yhtä syrjinnän muotoa vastaan, jos samalla hyväksymme toisenlaisen syrjinnän. Vain yhden sorretun ryhmän oikeuksien puolustaminen ei ota huomioon, että monet kyseisen ryhmän jäsenistä kuuluvat myös muihin sorrettuihin ryhmiin. Feminismi on valitettavasti useimmiten keskittynyt puolustamaan valkoisten, heteroseksuaalisten, ei-vammaisten, yläluokkaisten naisten asemaa, koska jättäessään huomiotta muut sorron muodot, se on unohtanut naisten moninaisuuden. Seurauksena on ollut, että tietyt naisten kohtaamat ongelmat ovat jääneet huomoimatta, koska ne eivät ole koskeneet kaikkein etuoikeutetuimpia naisia. Esimerkiksi 1970-luvulla USA:ssa jotkut feministi-järjestöt vastustivat tiukennuksia sterilisaatiolakiin, vaikka valvomattomat sterilisaatiot mahdollistivat myös köyhien ja värillisten naisten pakkosterilisaation. Etuoikeutetut naiset näkivät tämän vain puuttumisena heidän ruumiilliseen itsemääräämisoikeuteensa.2

Sukupuolten välistä tasa-arvoa ei voida saavuttaa, jos samalla pidetään yllä hierarkioita, jotka sortavat jonkun muun ominaisuuden perusteella. Yhtä hierarkian osaa tuskin saadaan poistettua, jos muut osat ovat paikallaan. Lisäksi, jos vaikka saavuttaisimme sukupuolten välisen tasa-arvon, ei maailmaa voisi millään tapaa kutsua tasa-arvoiseksi, jos samaan aikaan ihmiset olisivat eriarvoisia vaikka rodun tai seksuaalisen suuntauksen perusteella. Siksi feministien on pyrittävä lopettamaan sorto sen kaikissa muodoissa.

Suosittelen lukemaan myös Audre Lorden klassisen kirjoituksen samasta aiheesta: There Is No Hierarchy of Oppressions

”It is not accidental that the Family Protection Act, which is virulently anti-woman and anti-Black, is also anti-gay. As a Black person, I know who my enemies are, and when the Ku Klux Klan goes to court in Detroit to try and force the Board of Education to remove books the Klan believes ”hint at homosexuality,” then I know I cannot afford the luxury of fighting one form of oppression only. I cannot afford to believe that freedom from intolerance is the right of only one particular group. And I cannot afford to choose between the fronts upon which I must battle these forces of discrimination, wherever they appear to destroy me. And when they appear to destroy me, it will not be long before they appear to destroy you.”

——————————

[1] Barbara Smith: The Truth That Never Hurts: Writings on Race, Gender, and Freedom. Rutgers University Press, 1998. (Sivu 96)
[2] Adrienne Rich: Of woman born: motherhood as experience and institution. Norton, 1986. (Sivu xxi)

10 thoughts on “Keskenään risteävät sorron mekanismit

  1. On hienoa jos feministit korostavat tasa-arvon lisäksi myös ajattelun vapautta. Ihmisillä on monenlaisia arvoja. On ajattelun vapautta loukkaavaa, jos ihmiset eivät omassa elämässään saa olla kiinnostumatta tai innostumatta esimerkiksi samaa sukupuolta olevien seksielämästä. On olemassa ihmisiä, joita se ei kertakaikkiaan kiinnosta.

    Samoin esimerkiksi julkinen toisen ihmisen nuoleskelu, olivat he samaa tai eri sukupuolta, julkisilla paikoilla on hyviä tapoja loukkavaa ja vatenmielistä. Esimerkiksi kouluissa välitunnilla on kieletty tällainen käyttäytyminen. Itsensä kauppaaminen kadulla on epäkorrektia.

    Mahtaako näissäkin tapauksissa olla kyse sukupuolisesta sorrosta? On olemassa korrekteja tapoja, joita on syytä noudattaa sukupuoleen tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta eikä luoktella suoralta kädeltä sortamiseksi.

    Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin!

  2. Saattaisin kirjoittaa jotain vastineeksi, jos en tietäisi, että sensuroit epämiellyttävät kirjoitukset. Vaikka tämä kommentti siis tulee katoamaan bittiavaruuteen, sanonpahan kuitenkin vaikka sen, että feminismin rinnastaminen tasa-arvoon on hulvaton idea. Vähän niin kuin natsismin rinnastaminen juutalaisuuteen.

  3. (Pahus, Godwin ehti jo tulla – mutta laskettakoon tämä vaikka uudeksi keskusteluksi. Plus, ”Kommenttiketjun nopeimmasta Hitler-kortista” saisi vaikka kivan vedonlyöntikisan! ;-)

    Hieno kirjoitus!

    Joskus minusta kyllä tuntuu siltä, että naisten sortoa ei pidetä yhtä vakavasti otettavana epäkohtana kuin esimerkiksi mustien, homojen ja vammaisten sortoa. (Vrt. raiskausta ei kutsuta viharikokseksi.) Siis rasismi on ”oikeaa sortoa” (niin kuin tietysti onkin), mutta naisten kärsimät vääryydet jotenkin ovat ”asiaankuuluvia”, ”no big deal.”

    Vähän näin:

    http://www.feministe.us/blog/archives/2009/08/04/misogynists-are-cads-racists-are-monsters/

    (Näin siis mielestäni lähinnä Suomen keskiluokan piirissä. Ja joo, varmasti oma ”normaaliuteni” vääristää näkemystäni.)

    • (Taitaa kyllä jäädä vedonlyöntikisa väliin, kun tuo ylläoleva tulee kyllä olemaan ainoa natsikortin ansaitseva kommentti tässä blogissa. Kun tuo kortti menettää hauskuutensa jos sitä pitää kovin usein vilautella…)

      Kiva että kirjoitus miellytti, ja mukava nähdä että myös kohderyhmän, eli feministien, edustaja on sen lukenut. :) Tämä kun on aika lailla feminismin sisäistä keskustelua, ja nuo ylläolevat kommentit menevät kyllä pahasti aiheen vierestä.

      Olen viime päivinä miettinyt millä tavoin naisten sorto eroaa muista sorron muodoista, ja tullut siihen tulokseen, että tässä tapauksessa sukupuolet joutuvat olemaan läheisissä tekemisissä toistensa kanssa, kun taas muista ihmisryhmistä on helpompi erottua. Toisaalta, jos ajattelee esim. Yhdysvaltoja orjuuden aikana, niin sanoisin että kyllä orjanomistamiehet olivat ihan yhtä läheisissä tekemisissä sekä vaimonsa että orjiensa kanssa, joten en tiedä kuinka vedenpitävä tuo ajatukseni on… Kuitenkin avioliitossakin voi olla, ilman että on koskaan aidossa vuorovaikutuksessa, jolloin toinen ihminen jää ajatuksiltaan vieraaksi. Mutta tästä huolimatta sanoisin, että naisten ja miesten suhteissa on se erityispiirre, että naiset ja miehet ovat (todennäköisesti) kaikkialla läheisissä tekemisissä toistensa kanssa.

      Ensisilmäykseltä tuo Feministen kirjoituksessa ollut havainto misogynian ”salonkikelpoisuudesta” tuntuu paikkansapitävältä, mutta sitten aloin miettiä, että harvoin sitä törmää todella avoimeen naisvihaan (tyyliin Schopenhauer on Women) samoin kuin harvoin sitä myöskään törmää Ku Klux Klania avoimesti kannattaviin ihmisiin. Minulla on sellainen olo, että sekä misogynia, että rasismi ovat yleisesti hyväksyttyjä, kunhan niistä vain puhuu ”oikealla” tavalla. Tuntuu, että tietyt lausunnot ovat niin yleisiä että ne ovat melkein jo muuttuneet kliseiksi, eikä kukaan näe kuinka misogynistisiä/rasistisia ne ovat.

      Eduardo Bonilla-Silva on kirjoittanut hyvän artikkelin The Linguistics of Color Blind Racism: How to Talk Nasty about Blacks without Sounding ”Racist” (Critical Sociology, Vol. 28, No. 1-2, 41-64 (2002)) joka valaisee tuota ”hyväksyttävän rasistisen kielen” ilmiötä. Sama ilmiö pätee minusta myös misogynistiseen puheeseen.

      Koska en kärsi rasismista, niin en kyllä lähtisi mutu-tuntumalta sanomaan onko se vähemmän hyväksyttävää yhteiskunnassamme kuin misogynia vai ei. Naisiin kohdistuva halveksunta on niin paljon helpompi huomata, kuten kaikki itseä koskeva syrjintä on. Muiden sorron muotojen suhteen minulla on niin paljon opittavaa vielä, yllätyn edelleen kun kuulen minkälaisia esim. homofobisia kommentteja ihmiset joutuvat kuulemaan. Siksi en myöskään lähtisi liikaa vertailemaan eri sorron muotoja, ettei hommasta tule sorron olympialaisia.

  4. Lähellä eläminen: niinpä!

    Feminismissä on se hankaluus, että toteutuessaan se muuttaa suvereenisti ihmisen arkipäivän. Ainakin keskiluokkaiselle suomalaiselle mustien (maailmanlaajuiset) oikeudet tai homojen oikeudet ovat kuitenkin aika abstrakti käsite. (Nahkapääapinat tai jotkut hihhulifundamentalistit ovat sitten oma lukunsa.) Siksi niiden oikeuksien (pinnallinen) puolustaminen on minun nähdäkseni helpompaa.

    Jos esimerkiksi homot saavat mennä naimisiin, se ei ehkä ole kauhean uhkaavaa tavallisen kaduntallaajan silmissä. Se ei pienen totuttelun jälkeen millään lailla vaikuta hänen elämäänsä. Sukujuhlissa tavataankin Pekka-setä ja miehensa Teppo Pekan ja Lissun sijaan.

    Mutta feminismi vaikuttaa Suomessa arkeen kaikkein konkreettisimmin. Se ajaa naiset kodin muka-turvaisasta piiristä ulos kylmään rahatyömaailmaan. Ja miehille tulee aivan konkreettisesti enemmän velvollisuuksia: hänen on käytettävä enemmän tunteja vuorokaudestaan vaikkapa tiskaamiseen ja pentujen hakemiseen tarhasta. Se uhkaa elämän perusrakenteita, minuutta.

    Siksi väittäisin melkein, että naisvihan havaitseminen on meillä ja muualla kielletympää kuin minkään muun tavallisen sorron. Sitä ei saa edes kutsua sorron nimellä.

    Mutta totta joo, sorto-olympialaisista ei hyödy kukaan. Tarkoitukseni ei ole vähätellä minkään sorretun ryhmän kärsimyksiä. Toisaalta en kyllä ole valmis siihenkään, että minun olisi pidettävä omia kärsimyksiäni jotenkin vähäpätöisempinä kuin vaikka jonkun mustaihoisen tai homon kärsimyksiä – jos siis kyse olisi suunnilleen samansuuruisesta asiasta.

  5. (Unohtui edellisestä kommentistani:)

    Vertaan itse mielelläni naisten oikeustaistelua mustien oikeustaisteluun. Sanon vaikka, että vaimonhakkaaminen on yhtä paha rikos kuin mustaihoisen kimppuun käyminen Joensuun snägärillä. (Tai kääntäen.)

    Kaikki nämä ”no mutta naisilla on huonompi palkka kuin miehillä koska naiset on kato erilaisia kuin miehet!” -latteudet kumoutuvat helposti tokaisemalla, että juuri noin mustista orjista ja heidän ”orjaluonnostaan” vanhoina pahoina aikoina kommentoitiin.

  6. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna: mainio postaus, täyttä asiaa! Täytyypä käydä kurkkimassa täällä blogissa useamminkin. :)

    • Kiitos! Kiva että löysit tämän blogin, koska nyt minäkin löysin sinun blogisi. :) Lisäsin blogisi sivupalkkiin ja Google readeriin.

  7. Joku kirjoitti tuolla edellä:

    ”naisten sortoa ei pidetä yhtä vakavasti otettavana epäkohtana kuin esimerkiksi mustien, homojen ja vammaisten sortoa”.

    Tämä pitää todellakin paikkansa. naisten asian vähättely ilmenee esim. siten, että uskonnollisessa yhteisössä naimattomien naisten asema ja ongelmat sivuutetaan kokonaan. naistne kontrollointia ei myöskään ylipäätään tunnisteta.

    Luin tästä:

    http://freepathways.wordpress.com/2009/10/25/ilman-rakkautta/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s