Luin äsken Sini Terävän kirjoituksen Asenteita ennen ja nyt. Suosittelen sitä muillekin, jos kiinnostaa kuulla Sandra Day O’Connorin (hän oli ensimmäinen nainen USAn korkeimman oikeuden jäsenenä) kokemuksista juristina 50-luvun USA:ssa, kun oikeustieteen opiskelijoista vain 1% oli naisia. Women in Politics and Government -seminaarissa puhuttiin myös tasa-arvosta Suomessa, ja siinä kävi ilmi mielenkiintoinen seikka: panelistit eivät tunnistaneet esille nostettuja tasa-arvongelmia nykypäivän Suomesta.
Sini Terävä kirjoittaa:
”Pohdimme seminaarin jälkeen, onko tässä jotenkin havaittavissa sukupolviero suhteessa tasa-arvoon. Kun lainsäädännölliset ja sääntöihin pohjautuvat tasa-arvo-ongelmat alkavat olla jo melko vähissä (toki niitäkin on), tuntuu tasa-arvo käytäntöjen ja asenteiden tasolla entistä suuremmalta kysymykseltä. Me kaikki, kaksi nuorta naista ja kaksi nuorta miestä, tunnistimme tasa-arvo-ongelmia mm. suomalaisessa järjestökentässä ja asenneilmapiirissä. Miksi SYLin hallituksen puheenjohtaja on vuosikausia ollut mies ja varapuheenjohtaja nainen? Miksi tuossakin seminaarissa, jonka yleisö oli hyvin naisvaltainen, noin puolet kysymyksistä esittivät miehet? Miksi koulussa hyvin menestyviä poikia pidetään älykkäinä mutta tyttöjä edelleen helposti ahkerina? Miksi käytännön vapaaehtoistyöntekijöistä suuri osa on naisia mutta puheenjohtajistot täyttyvät monissa järjestöissä miehistä? Miksi kunnallispolitiikassa valtuustojen, hallitusten ja lautakuntien puheenjohtajista niin suuri enemmistö on miehiä?”
Yksi suurimpia esteitä todelliselle tasa-arvon toteutumiselle on nimenomaan tasa-arvon puute ”käytäntöjen ja asenteiden tasolla”. Asiaa hankaloittaa erityisesti se, että Suomessa on vuosikausia rakennettu myyttiä siitä, että tasa-arvo on jo saavutettu, ja todella monet näyttävät uskovan tähän. Minäkin uskoin jossain vaiheessa kyseiseen myyttiin, ja siitä seurasi mielenkiintoinen paradoksi, kun monesti huomasi epätasa-arvoa, eikä tiennyt mitä ajatella siitä. Uskosta siihen, että suomalainen yhteiskunta on pääasiassa tasa-arvoinen, seuraa usein se, että epätasa-arvoisista tilanteista ja käytännöistä ajatellaan helposti, että ”asiat nyt vain ovat näin” ja ei niille mitään kannata tehdä. Epätasa-arvo tulee samalla ulkoistettua muihin maihin, ja tasa-arvotaistelu muiden ongelmaksi, johon ei itse tarvitse puuttua.
Nimenomaan ihmisten asenteissa on tasa-arvon saavuttamisen kannalta vielä hirveästi työsarkaa, senkin jälkeen kun lainsäädännöstä on saatu poistettua loputkin epätasa-arvoa tuottavat kohdat. (Onko tällainen lainsäädäntö edes mahdollista saavuttaa?) Monet epätasa-arvoiset käytännöt ovat niin normaaleja, että suurin osa ihmisistä ei edes ajattele niitä. Näihin käytäntöihin kuuluu esim. naisten jatkuva arvottaminen ulkonäön perusteella, nykyinen armeijakäytäntö, vanhemmuuden kustannusten kasautuminen äidin työnantajalle, kaikki Sinin kirjoituksessaan mainitsemat asiat jne. Samoin ihmisten asenteiden takana piilevät sukupuolistereotyyppiset käsitykset siitä, minkälainen on mies ja minkälainen on nainen, estävät ihmisiä olemaan vapaasti oma itsensä, koska normeihin mukautuminen on aina helpompaa. Kaikista näistä asioista voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta tämän kirjoituksen tarkoitus oli tuoda esille, että tasa-arvo vaatii muutakin kuin tasa-arvoista lainsäädäntöä. Yhtä tärkeitä ovat tasa-arvoiset arjen käytännöt, ja kulttuurinen tarinavaranto/diskurssi, joka mahdollistaa tasa-arvoiset asenteet.
Lopuksi vielä linkki listaan naisten kohtaamista tasa-arvo-ongelmista:
Andrea Rubenstein: Think women have achieved equality? Think again.
Maailma feministin silmin 
Hienoa, että Naiset uskaltavat nykyään olla enenevässä määrin niitä Naisia, joiksi heidät on luotu. Onko niin, että jos pitää kutsua itseään feministiksi, kertoo siitä, ettei koe itseään vielä ihan tasavertaiseksi? Rohkeutta. :)
Olisin kysynyt sitä, että miksi ihmisen on oltava feministi? Miksei voi vain ajaa näitä samoja asioita ilman, että pitää julistautua jonkun aatteen kannattajaksi? Kun nykyään julkisuudessa feministit haukkuvat, että jokainen joka ei myönnä olevansa feministi on ääliö. Aate tuntuu kauhealta pakkovallalta. Ja vaikka kannatan sukupuolijärjestelman purkamista, sukupuoliroolien hävittämistä ja kaikin tavoin naisten aseman parantamista – kuten myös miesten, esim armeijan lakkauttaminen, armeija on kovan luokan sukupuolista sortoa, eikö? Niin miksi näitä asioita ei voi ajaa ilman, että joku tulee vaatimaan että liityn feministiseen aatteeseen? Kun minulle feministit näyttäytyvät julkisuudessa vain viha-aatteen kannattajina jotka on sitä mieltä että miehet pitäisi tappaa. Olisin kiitollinen selvennyksistä. Mukavaa alkanutta syksyä!
Feministit ovat kovan mustamaalauskampanjan kohteina, varsinkin tiettyjen miesaktivistien taholta. En kyllä ymmärrä mistä julkisuudesta puhut, en ole ikinä nähnyt julkisuudessa feministiä, joka vaikuttaisi viha-aatteen kannattajalta. Myös väite, että feministit ovat sitä mieltä, että kaikki miehet pitäisi tapaa, on täysin järjetön. Kommentistasi tulee hieman ”concern troll”-fiilis. Väität kannattavasi sukupuolijärjestelmän purkamista, mutta samalla kirjoitat kommentissasi todella kovia syytöksiä feminismiä vastaan, mutta pehmität syytöksiä esittämällä ne mielipiteinäsi. Älä leiki Pat Robertsonia.
Jos luet kirjoitukseni läpi, huomaat toivottavasti että minä en vihaa miehiä tai halua tappaa ketään. Joten toivoisin, että jos jatkossa haluat kommentoida kirjoituksia täällä, ettet esittäisi täysin perusteettomia syytöksiä feminismiä/feministejä vastaan, vaan kommentoisit esim. jotain seikkaa, jonka olen nostanut kirjoituksessa esille. Hyvää alkanutta syksyä sinullekin!
Niin ja missä on linkki miesten kohtaamiin tasa-arvo-ongelmiin? Vai onko tasa-arvo jotain, joka koskee vain naisia?
En tiedä onko joku tehnyt vastaavaa listaa miesten ongelmista. Sen sijaan voin linkittää sinulle tämän loistavan kirjoituksen: Patriarchy Hurts Men, Too? Alas, a blogissa, jonka voin allekirjoittaa täysin.
En ole itse kirjoittanut miesten ongelmista, mutta kirjoituksessani Keskenään risteävät sorron mekanismit kirjoitin siitä, kuinka yhteiskunnassamme on sukupuolen lisäksi monia muita eriarvoistavia käytäntöjä, ja että feministien on tärkeää taistella myös niitä vastaan.
Uusi tulokas: ”Niin ja missä on linkki miesten kohtaamiin tasa-arvo-ongelmiin? Vai onko tasa-arvo jotain, joka koskee vain naisia?”
No kuule poika sehän löytyy samasta paikasta kuin linkki valkoisten ihmisten mustaihoisten ihmisten taholta kohtaamaan rotusortoon… Yhteiskunnallinen epäkohta nro 1, NOT.
Ja nyt itse asiaan: Luulen, S., että tuossa pään pensaaseen panemisessa on kyse samasta ilmiöstä kuin ilmastonmuutoksen tajuamisessa: ihmiset eivät mielellään ajattele, miten pahassa jamassa kaikkine meidän tulevaisuus on. Samoin on mukaampi ajatella, että miesten ja naisten välinen yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on saavutettu jo.
Koska jos avaa silmänsä, vatsasta kouraisee todella, todella ikävästi.
Feminismissä on sekin ikävä puoli, että sille jokainen ihminen voi itse tehdä jotain. Kyllähän yksityinen henkilö voi kierrättää roskansa ja hankkiutua eroon läskiautostaan. Mutta silti teollisuuden päästöt ovat aivan eri luokkaa, tavallinen ihminen ei voi tehdä ilmastonmuutokselle paljoakaan.
Tasa-arvoa taas voisi iisisti edistää elämänsä jokaisena päivänä. Se on toki työlästä ja ikävää, joten helpommalla pääsee kun panee silmät kiinni.
pointti oli se, että juuri sinunkin kommentissasi esiintuoma aatteellisen puhdasoppineisuuden vaatimus tekee koko feminismistä epäilyttävän. Eli jos sanon kannattavani sukupuolijärjestelmän purkamista ja tasa-arvoa (tai pikemminkin samanarvoisuutta), mutta suhtautuvani skeptisesti feminismiin tai jopa vastustavani sitä, väität etten oikeasti kannatakaan niitä asioita, joita väitän.
Minun maailmassani feminismi ei aja samanarvoisuutta. Pyysin siis kertomaan, miksi em. asioita ei voisi ajaa ilman feministiksi julistautumista. Mihin feminismiä tässä yhteydessä tarvitaan?
”Minun maailmassani feminismi ei aja samanarvoisuutta.”
Kerro minulle, vastustatko naisten tasa-arvopyrkimyksiä?
En nyt aio kirjoittaa pitkästi siitä, miksi olen feministi, koska olen itseasiassa kirjoittamassa aiheesta ihan omaa postausta. Lyhyesti voin kertoa, että olen feministi, koska naiset ovat edelleen miehiä huonommassa asemassa. Tässä vaiheessa miesaktivistit puhuvat aina armeijasta jne. Vaikka miehilläkin on tasa-arvo-ongelmia, kuten käy ilmi esim. tuosta kirjoituksesta jonka linkitin jo edellisessä vastauksessani sinulle, niin tästä huolimatta miehet ovat naisia paremmassa asemassa.
Minä haluan purkaa sukupuolijärjestelmää, koska uskon, että se auttaa sekä naisten että miesten tasa-arvo-ongelmiin. Siksi olen feministi.
Ja myytinmurtajan kommentti taitaakin juuri kertoa sen, miksi feminismiä kuuluu minusta vastustaa. jos ei pidä vaikkapa poikiin ja miehiin naisten taholta kohdistuvaa väkivaltaa suurena yhteiskunnallisena ongelmana, ei voi kuin ihmetellä, missä umpiossa on kasvanut. No, ethän sinä tätä kommenttia julkaise tietenkään. Väärät mielipiteet kuuluu vaientaa. Joka tapauksessa kuka tahansa pintapuolisestikin tilastohin perehtynyt voi kertoa vaikkapa että nuorten keskuudessa tytöt ovat 4,5 kertaa useammin väkivaltaisia parisuhteissaan kuin pojat ja lasten pahoinpitelyistä 60 prosenttia on äitien tekemiä. Mutta äh, small potatoes vai mitä? Parempi panna pää pensaaseen ja kuvitella, ettei tuollaista tapahdu.
Kyllä naisetkin ovat väkivaltaisia, en todellakaan kiellä sitä. Suurin osa miesten kokemasta väkivallasta on valitettavasti toisten miesten harjoittamaa. Väkivaltaa vastaan pitäisi taistella sen kaikissa muodoissa, pidän väkivaltaa yleisestikin suurena yhteiskunnallisena ongelmana. Et kai kuitenkaan halua vähätellä naisten kokemaa perheväkivaltaa?
Ampersand kirjoittaa: ”some anti-feminists bring up male problems not because they’re willing to change society to fix those problems, but because they’re trying to divert the conversation from discussing women’s problems”
Mitä sinä olet tekemässä? Haluatko siirtää keskustelun pois naisten ongelmista, ja keskittää sen miesten ongelmien ympärille? Vai haluatko yrittää tehdä jotain tasa-arvo-ongelmille, myös naisten ongelmille? Tämä on kuitenkin feministinen blogi. Vaikka saatankin kirjoittaa myös miesten ongelmista, keskityn pääasiassa naisten ongelmiin. Toivon, ettet ole täällä kertomassa minulle, että minun tulisi siirtää fokukseni pois naisten ongelmista, koska miesten ongelmat ovat tärkeämpiä.
”Vaikka miehilläkin on tasa-arvo-ongelmia, kuten käy ilmi esim. tuosta kirjoituksesta jonka linkitin jo edellisessä vastauksessani sinulle, niin tästä huolimatta miehet ovat naisia paremmassa asemassa.”
On näin, koska sanon että on näin, että on näin. Jne.
Tosiasiassa Suomessa monella elämänalalla miesten asema on jo naisia huonompi. Koulutus, terveys, huoltajuuskysymykset, syrjäytyminen, kodittomuus jne.
”Koulutus, terveys, huoltajuuskysymykset, syrjäytyminen, kodittomuus jne.”
Eli feministien pitäisi unohtaa naisten tasa-arvo-ongelmat, ja keskittyä parantamaan miesten asemaa koulutuksen, terveyden, huoltajuuskysymyksien, syrjäytymisen ja kodittomuuden saralla?
Kuten jo sanoin, uskon että sukupuolijärjestelmän purkaminen johtaa siihen, että nämä ongelmat eivät enää ole sukupuolittuneita. Köyhyys ja syrjäytyneisyys liittyy luokkayhteiskuntaan, joka on myös yksi ulottuvuus keskenään risteävissä sorron mekanismeissa. Niiden poistamiseksi on rikottava yhteiskunnan pyramidirakenne, joka mahdollistaa vain pienen määrän ihmisiä huipulla.
Kommentoin vain väitettäsi, että miehet ovat Suomessa jotenkin automaagisesti paremmassa asemassa kuin naiset. Näinhän ei asia ole, pikemminkin päinvastoin.
Feministit ajavat naisten asiaa, ja se on ihan OK. Mutta tästä johtuen feminismistä ei koskaan tule sellaista tasa-arvoaatetta, joka pyrkisi tasapuolisuuteen sukupuolten välillä – eli ottaisi toisen sukupuolen huomioon. Siihen tarvitaan nimenomaan miesnäkökulmaa ja miesasiamiehiä, vaikka tämä feministejä ärsyttääkin.
Kuten yllä selitin, ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa moni muukin asia kuin sukupuoli (tästä käytetään käsitettä intersektionaalisuus). Siksi on olemassa paljon miehiä, joilla menee huonosti, esim. rasismin ja/tai köyhyyden takia. Myös naiset kärsivät rasismista ja köyhyydestä. Minun teoriani on, että käsityksemme maskuliinisuudesta on riskitekijä syrjäytymisvaarassa oleville ihmisille, joten miehen roolin monipuolistaminen saattaisi ehkäistä syrjäytymistä. Siksi en myöskään ajattele, että feminismi olisi hyödytöntä miesten asioiden parantamisen kannalta.
Minusta on hyvä, että on miehiä, jotka ovat alkaneet ajatella sukupuolijärjestelmää, ja jotka ottavat kantaa miesten ongelmien puolesta. Se, mikä minua ärsyttää, on väite, että naiset ovat miehiä paremmassa asemassa, koska se on naisten syrjinnän vähättelyä.
Sanoit, että on järjetöntä väittää feministien vaativan miesten tappamista. Valerie Solanas, Sheila Jeffreys, ROKS. Olisiko tuosta noin aluksi vastaväitteeksi? Tai Anne Moilasen julkiset tappolistat?
Ja muihin vastauksiin. Ei, en vastusta naisten tasa-arvopyrkimyksiä. Tietenkään. Kukaan ajatteleva ihminen ei vastusta? Vastustatko sinä miesten tasa-arvopyrkimyksiä?
Miesten tasa-arvo-ongelmista keskusteleminen ei ole pois naisten tasa-arvo-ongelmia käsittelevästä keskustelusta. En todellakaan halua vähätellä naisten kokemuksia vaikkapa lähisuhdeväkivallasta. Haluatko sinä vähätellä miesten kokemuksia lähisuhdeväkivallasta? Oletko sitä mieltä, että siitä ei saa puhua, koska naisten kokema väkivalta on tärkeämpi ongelma? Jos ajattelet niin, voit olla feministi, muttet missään tapauksessa tasa-arvon kannattaja.
Aiheesta puhuttaessa syntyy aina kiistaa, kun läsnä on ismien edustajia. Miehet haluavat että heidän kokemansa väkivalta tunnustetaan – ja kiivas taistelu sen puolestahan kertoo vain siitä, että se on huomattavasti suurempi ongelma kuin uskotaan ja hyväksytään. Ja tästähän uudet tilastot antavat jo osviittaa. Feministit taas kokevat, että naisten harjoittamasta väkivallasta puhuminen vähättelee naisten kokemaa väkivaltaa. Jos asiasta puhuttaisiin kiihkottomasi kokonaisuutena – sen enempää feministikiihkon kuin miesaktivistikiihkon vähättelyyn sortumatta, voitaisiin ehkä jopa ymmärtää väkivallan rakenteita ja sitä, ettei sen mekaniikka ole niin yksinkertainen kuin miesten demonisointiin pyrkivä feminismi sen yrittää esittää.
Sheila Jeffreys on ääliö, ja sanoudun irti hänen kirjoituksistaan. Valerie Solanasia en todellakaan laske edes feministiksi, ja ROKSista en tiedä mitään. Sinä mustamaalaat feministiliikettä väittämällä, että mainitsemasi henkilöt olisivat jotenkin edustava otos siitä. Feminismejä on melkein yhtä paljon kuin feministejä, eikä joidenkin yksittäisten henkilöiden sekoilut ole minusta mitenkään validi kritiikki koko liikettä kohtaan. Kyllä minä kannatan eläinten suojeluakin, vaikka sanoudun irti PETA:n toiminnasta.
Missä on Anne Moilasen julkiset tappolistat? En ole tällaisesta kuullutkaan.
En halua vähätellä miesten kokemuksia lähisuhdeväkivallasta. Minun mielestäni pitäisi tehdä laaja kyselytutkimus, jolla kartoitettaisiin sekä miesten että naisten väkivaltakokemuksia, Usko, toivo, hakkaus-tutkimuksen tyyliin.
Kirjoitat ”Feministit taas kokevat, että naisten harjoittamasta väkivallasta puhuminen vähättelee naisten kokemaa väkivaltaa.” Minun mielestäni naisten harjoittamasta väkivallasta puhuminen ei vähättele naisten kokemaa väkivaltaa. Syytökset, jossa kaikki feministit laitetaan yhteen nippuun, ärsyttävät. Meillä feministeillä ei ole yhteisiä aivoja, ja saatamme olla eri mieltä toistemme kanssa. Tällä blogilla on esim. kaksi kirjoittajaa, jotka ovat keskenään täysin erimieltä muutamista avainasioista, eikä se estä meidän yhteistyötämme.
Tiivistettynä: ”kaikki feministit aina”-tyylinen argumentointi ärsyttää, koska feministit ovat hyvin monimuotoinen joukko, ja heillä on keskenään hyvin erilaisia näkemyksiä asioista.
Miesaktivisteissa ärsyttää myös se, että joillakin heistä on tapana tulla feministiblogeihin viemään keskustelua sivuraiteille. Jos kirjoituksessa puhutaan jostain naisten kohtaamasta ongelmasta, alkaa sadella kommentteja tyyliin ”miehetkin kärsivät tästä ongelmasta, miksette te puhu siitä”. Tällainen kommentointi estää tehokkaasti keskustelun naisten ongelmista, ja antaa kuvan, että kyseisten kommentoijien mielestä pitäisi keskittyä vain miesten ongelmiin.
Jos haluat ymmärtää paremmin, miksi tämä tuntuu turhauttavalta feministeistä, jotka yrittävät puhua naisten ongelmista, suosittelen lukemaan seuraavat kirjoitukset:
FAQ: What’s wrong with saying that things happen to men, too?
Who’s responsible for facilitating discussion on men’s issues?
Tasa-arvoa ei voida myöskään käsitellä yhtenäisenä blokkina ja sanoa, että naiset/miehet ovat absoluuttisesti joko paremmassa tai huonommassa asemassa. Naiset ovat huonommassa asemassa monessa asiassa, ehkä useammassa kuin miehet, mutta miehet ovat huonommassa asemassa toisissa. Ja jos väität toisin, sinä taas vähättelet miesten kokemaa syrjintää.
Ei minulla ainakaan ole ollut sukupuolestani mitään etua. Päinvastoin naisten lyömistä, puristelua, potkimista, vähättelyä, kiristystä ja ahdistelua on joutunut sietämään hiljaa siksi, ettei siitä voi puhua – sellaisiin asioihin huomion kiinnittäminen kun on naisten syrjinnän vähättelyä. ”Miesaktivismin” nousu johtuu ainostaan siitä, etteivät miehet enää halua vaieta siitä. Kyse ei ole misogyniasta sen enempää kuin feminismissä on misandriasta. Tämän kun saisi teidät feministit ja ne miesaktivistit tajuamaan.
Mutta valitettavasti tasa-arvokeskustelu on nykyään lapsellista hiekkalaatikkotason inttämistä: meillä on asiat huonommin – eipäs kun meillä!
”Ei minulla ainakaan ole ollut sukupuolestani mitään etua.”
Etuoikeudessa keskeisintä onkin juuri se, että se tuntuu normaalilta. Etua ei huomaa, ellei varta vasten näe vaivaa sen huomaamisen eteen. Suosittelen lukemaan uusimman kirjoitukseni: Etuoikeuden käsite syrjinnänvastaisessa keskustelussa
Lue myös linkit, erityisesti FAQ: What is male privilege?
Jos miehisen etuoikeuden käsite tuntuu vieraalta, ehkä valkoinen etuoikeus on helpompi ymmärtää? Oletan että olet valkoihoinen suomalainen mies, joten valkoinen etuoikeus on jotain, josta me molemmat hyödymme. Myös heterous antaa etuoikeuksia, kuten oikeuden mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa. Tämän ei pitäisi olla etuoikeus, vaan oikeus, mutta niin kauan kuin se on kielletty seksuaalivähemmistöiltä, se on nimenomaan heteroseksuaalien etuoikeus.
”Mutta valitettavasti tasa-arvokeskustelu on nykyään lapsellista hiekkalaatikkotason inttämistä: meillä on asiat huonommin – eipäs kun meillä!”
Näin on!
ja vielä viimeinen: olet siis ilmeisen tosissasi sitä mieltä, että miesten yhteiskunnallisista ongelmista puhuminen on tuomittavaa miesaktivismia (eli pohjimmiltaan naisvihaa? Ja ilmeisesti myös sitä mieltä, että feminismin vastustaminen on yhtä kuin naisten vastustaminen?
Ei, nyt ymmärsit väärin. Miesten yhteiskunnallisista ongelmistaa saa, ja pitääkin puhua. Mutta miesaktivistien on annattava tilaa myös puheelle naisten ongelmista.
Feminismin vastustaminen on naisten tasa-arvopyrkimysten vastustamista.
On oikeasti todella mielenkiintoista, miten yksi sana herättää niin paljon tunteita. Ehkä jossain vaiheessa antifeministit saavat valaistuksen ja ymmärtävät, että se ahdas muotti, johon he ovat feministejä laittamassa, on aivan liian kapea-alainen ja vanhentunut.
Mutta asiaan eli kiitos jälleen fiksusta kirjoituksesta, näitä tekstejä on aina piristävää lukea!
Miksi ei sanoisi olevansa feministi, jos kannattaa asioita, joita feminismissä tavoitellaan?
Kemppu: Miksi ihmisiä vaaditaan kannattamaan jotain tiettyä ismiä? Miksi on julistauduttava joksikin? Eikö olennaisempaa ole toimia omassa elämässään niin, että pyrkii kohti tasa-arvoista maailmaa? En ymmärrä, ettekä te ilmeisesti osaa selittää, miksi feministiksi julistautuminen on niin olennaista?
Mirka: Eli jos ei ole feministi, on antifeministi? Niinkö? Minä en ainakaan kannata feminismiä, vaikka kannatan feminismin ajamia asioita. Jos se tekee minusta antifeministin, olen sitten ylpeä antifeministisyydestäni.