Sexual Assault Prevention Tips Guaranteed to Work

Tässä netissä paljon linkitetty lista seksuaalisen väkivallan estämisohjeita:

Sexual Assault Prevention Tips Guaranteed to Work

1. Don’t put drugs in people’s drinks in order to control their behavior.

2. When you see someone walking by themselves, leave them alone!

3. If you pull over to help someone with car problems, remember not to assault them!

4. NEVER open an unlocked door or window uninvited.

5. If you are in an elevator and someone else gets in, DON’T ASSAULT THEM!

6. Remember, people go to laundry to do their laundry, do not attempt to molest someone who is alone in a laundry room.

7. USE THE BUDDY SYSTEM! If you are not able to stop yourself from assaulting people, ask a friend to stay with you while you are in public.

8. Always be honest with people! Don’t pretend to be a caring friend in order to gain the trust of someone you want to assault. Consider telling them you plan to assault them. If you don’t communicate your intentions, the other person may take that as a sign that you do not plan to rape them.

9. Don’t forget: you can’t have sex with someone unless they are awake!

10. Carry a whistle! If you are worried you might assault someone “on accident” you can hand it to the person you are with, so they can blow it if you do.

And, ALWAYS REMEMBER: if you didn’t ask permission and then respect the answer the first time, you are commiting a crime- no matter how “into it” others appear to be.

Yllä oleva lista on tietenkin satiiri naisille suunnatuista ohjeista, joissa potentiaalisille raiskauksen uhreille annetaan ”sääntöjä” joiden avulla raiskauksen voi muka välttää. Jos et tiedä mistä on kyse, voit lukea esim. Rape Prevention Tips From Rapists: Stay Inside Or Die A Horrible Death ja tuohon samaan kiertosähköpostiin liittyvän artikkelin Snopesista: Assaulted Tale.

Ongelma raiskauksen välttämisohjeissa on se, että niissä annetaan ymmärtää, että jos nainen vain käyttäytyy oikealla tavalla, hän voi välttää raiskauksen. Niissä myös usein keskitytään tuntemattoman hyökkääjän torjumiseen, vaikka 2/3 tapauksissa uhri tuntee raiskaajansa. Yhteiskunnassa vallitsevat asenteet luovat pelon kulttuurin, jossa naiset pelkäävät liikkua yksin yöllä.

Raiskausten estämisen sälyttäminen naisten kontolle synnyttää myös täysin järjettömiä juttuja kuten vanhemman rikoskonstaapeli Ville Hahlin gradu:
Puolet raiskauksista voisi estää. (Savon Sanomat)

””Tutkimistani 181 raiskauksesta puolet olisi voitu estää sillä, että uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla.”

….

Hahlin mukaan raiskauksista suurin osa tapahtuu uhrin tai tekijän asunnossa, johon nainen on vapaaehtoisesti mennyt.

Ai että puolet olisi voitu estää jos ”uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla”. Eikö arvon konstaapelilla käynyt mielessä, että kaikki raiskaukset olisi voitu estää jos raiskaaja ”olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla”? Vai onko naisen humalatilan hyväksikäyttö yleisesti hyväksyttävää? Kommenttiosastolla mainittiin taas lause, kun ”nainen antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa”, niin eihän siitä voi muuta seurata kuin väkisinottaminen.

Jos mies saa aamuyöllä kännissä turpiinsa nakkikioskilla, kukaan ei sano, että miesten ei pitäisi juoda niin paljon, tai että miesten pitäisi pakata eväät mukaan baariin, niin ettei tarvitse humalaisena ja nälkäisenä mennä snägärille (tai että miesten pitäisi kokonaan luopua baareissa käymisestä). Ja jos vaikka joku onkin huolissaan miesten humalajuomisesta, en ole koskaan kuullut, että kukaan sanoisi, että ”mitä mies oikein oletti, kun meni yöllä snägärille”. Että hän saisi ostettua ruokaa ilman tappelua? Silti kun nainen joutuu raiskatuksi, usein kysellään, että mitä hän oikein oletti kun lähti baari-illan jälkeen jatkoille, tai käveli yöllä puiston läpi?

Naisten liikkumatilaa rajoittavat ja naisia syyllistävät asenteet ovat suuri este tasa-arvolle. Missä on raiskaajan vastuu? Naiset ovat jatkuvasti tekemisissä miesten kanssa, ja suurimman osan ajasta kukaan ei tule raiskatuksi. Mutta heti jos nainen tulee raiskatuksi, niin hänen olisi jotenkin maagisesti pitänyt tietää, että juuri siinä tilanteessa, juuri sen miehen kanssa, ei ole turvallista.

Raiskauksenvälttämisohjeet ovat siinäkin mielessä typeriä, että naiset ovat kuulleet varoitteluja kyllästymiseen asti. Naiset tietävät kyllä ”mitä pitää välttää”. Ongelma on siinä, että kukaan ei pysty elämään ohjeiden mukaan, ellei linnoittaudu kotiinsa, ja silloinkin voi joutua perheenjäsenen raiskaamaksi. Lisäksi, jos nainen on todella epäluuloinen kaikkia miestuttujansa kohtaan, miehet kokevat sen todella loukkaavana, koska ”enhän minä tekisi mitään pahaa sinulle”. Ongelma on se, että ei ole mitään keinoa millä nainen voi erottaa raiskaajan kunnollisten miesten joukosta. Tiedän yhden naisen, joka joutui pitkäaikaisen parhaan ystävänsä raiskaamaksi. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin luottaa miesten hyvyyteen, ja toivoa, ettei ystäviksemme valikoidu raiskaajia.

——————————

Lisäys: diktat kirjoittaa Kummakerhossa samasta uutisesta: Raiskauksen uhka ja uhrin vastuu

Blame rapists for rape, not women

Hyviä kirjoituksia samasta aiheesta:

Finally, A Feminism 101 Blog: FAQ: What’s wrong with suggesting that women take precautions to prevent being raped?
The Curvature: Why ask men to stop raping when women can barricade themselves in their homes?
Shakesville: Dear Ladies: Please Stop Getting Yourselves Raped
Shakesville: Five Reasons Why ”Teach Women Self-Defense” Isn’t a Comprehensive Solution to Rape

Lisäys: Rape Culture 101
Tämä on todella hyvä kirjoitus siitä, kuinka elämme kulttuurissa, joka ymmärtää ja hyväksyy raiskaukset. Suosittelen lämpimästi.

34 thoughts on “Sexual Assault Prevention Tips Guaranteed to Work

  1. Eikö arvon konstaapelilla käynyt mielessä, että kaikki raiskaukset olisi voitu estää jos raiskaaja “olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla”?

    Tämän kanssa on (valitettavasti) varmaan oltava eri mieltä. Kyllähän ”puskaraiskaukset” (ja kaikki ulkomaalaisten tekemät…) tuomitaan yleisesti, mutta on aika vaikea uskoa, etteikö esim. parisuhteessa tapahtuva raiskaus olisi usein ”yleisesti hyväksyttävää”. Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vasta 1994, ja yleensä tällaisilla asioilla kestää vähintään sukupolvi ennen kuin yleinen asenne saavuttaa lain (esimerkkinä voisin mainita omien lasten pahoinpitelyn, joka ei vieläkään ole yleisesti tuomittavaa, vaikka on ollut laitonta huomattavasti pitempään).

    Savon Sanomien teksti on muuten (ihan tyypillisesti) aika puutteellinen. Hahlin mukaan hänen tutkimistaan raiskauksista puolet olisi voitu estää, mutta artikkelissa ei sanallakaan mainita, miten tutkitut tapaukset oli valittu. Teksti antaa ymmärtää, että kyseessä olisivat pelkästään tuntemattoman tekemät raiskaukset, mutta ei sano suoraan. Ja jos näin on, on täysin sopimatonta johtaa yleisiä päätelmiä, kun kerran yli puolet raiskauksista tapahtuu parisuhteessa, missä voisi olettaa tekijän olevan uhrille tuttu.

    Ja tässä muuten vastakkaista tietoa alkoholinkäytön yhteydestä raiskatuksi joutumiseen: http://www.badscience.net/2009/07/asking-for-it/
    (Huomaa silti: Eri maa, alustava tutkimus, menetelmässä on ongelmansa, eli en käyttäisi näitä tuloksia argumentoinnissa; onpahan vain kiinnostavaa.)

    en ole koskaan kuullut, että kukaan sanoisi, että “mitä mies oikein oletti, kun meni yöllä snägärille”

    Etkö tosiaan? Miesten keskuudessa on kyllä yleistä, ainakin minun kokemuksieni[1] mukaan, pitää ihan omana syynä, jos saa turpiinsa snägärillä. Mutta tämä rajoittuu siihen snägärille menoon; ei kenellekään tulisi mieleen suositella juomaan vähemmän.

    [1] Äh, en keksi hyvää tapaa sanoa tämä. ”Kokemukset” viittaavat ilmitulleisiin asenteisiin, eivät siihen että olisin itse saanut snägärillä turpiini tai että tuntisin jonkun joka olisi.

    Ja tässä vielä yksi linkki, joka tuli mieleen viimeistä kappalettasi lukiessani: Schrödinger’s Rapist: or a guy’s guide to approaching strange women without being maced. (Kommenttiketju on pitempi kuin nälkävuosi; ilmeisesti siellä riehuu joukko trolleja, mutta en itse jaksanut lukea kovin paljoa.)

    • Kiitos linkeistä! Tuon Bad Science-artikkelin luinkin jo eilen, mutta en sitten ottanut sitä mukaan kirjoitukseen, koska juttu olisi paisunut liikaa. Schrödinger’s Rapist oli hyvä kirjoitus, ja minulle ennestään tuntematon.

      Ok, uskon että sitä pidetään miesten omana syynä, jos saa snägärillä turpaansa. Väitän kuitenkin, että suhtautuminen pahoinpitelyn ja raiskauksen uhriin on erilainen – raiskauksen uhrille saatetaan esim. suuttua siitä, että hän asetti itsensä tilanteeseen jossa tuli raiskatuksi, sen sijaan, että ystävät olisivat tukena. Luulen, että tämä käyttäytyminen liittyy juuri siihen, että naisia varoitellaan kaiken aikaa raiskauksen vaaroista. Kun sitten tuntemasi henkilö joutuu uhriksi, vaara konkretisoituu, ja syyttämällä uhria voidaan pitää yllä illuusioita omasta turvallisuudesta. Koska jos uhri ei tehnyt mitään ansaitakseen raiskauksen, silloinhan raiskaus olisi voinut yhtä hyvin osua omalle kohdalle.

      Schrödinger’s Rapist-kirjoituksessa tuli hyvin esille se, minkälaisessa jatkuvassa pelossa naiset voivat elää. Minun mielestäni kirjoitus tuo esille sen, mikä menee pieleen kun naisia varoitellaan raiskauksien vaaroista. Kun sisäistää ajatuksen, että on oma vikasi jos joudut uhriksi, on todella vaikeaa kulkea huoletta. Tietääkseni ei kuitenkaan ole yleistä, että miehet pelkäisivät niin kovasti snägärillä hakatuksi tulemista, että he välttelisivät tilanteita viimeiseen asti?

      • Väitän kuitenkin, että suhtautuminen pahoinpitelyn ja raiskauksen uhriin on erilainen

        Joo, toki on, enkä tarkoittanutkaan näiden välille mitään yhtäläisyyttä vetää. Vaikka pahoinpitelyä pidettäisiinkin uhrin ”omana syynä”, uhria ei kuitenkaan syyllistetä samalla tavalla, eikä häntä pidetä missään tapauksessa ”huonona ihmisenä”.

        Tietääkseni ei kuitenkaan ole yleistä, että miehet pelkäisivät niin kovasti snägärillä hakatuksi tulemista, että he välttelisivät tilanteita viimeiseen asti?

        Eipä ole, ei. Jos jotain sattuu, saattaa tosiaan kuulla tuon ”oma syysi”, mutta ei se ole sellainen tilanne, jota ehdoin tahdoin välteltäisiin.

  2. Muistan joskus lukeneeni jonkin laadukkaan yleisönosastokirjoituksen, jossa joku sankari esitti ehdotuksen: naisille yöksi ulkonaliikkumiskielto! Johan nimittäin putoaisivat puistoraiskausluvut.

    (Sankarille ei tullut mieleenkään se paljon loogisempi ehdotus (jos siis tuollaiselle täysin absurdille linjalle lähdettäisiin): öinen ulkonaliikkumiskielto miehille.)

    Mikä kumma siinä on? Miksi on niin vaikea ajatus se, että vaikka nainen makaisi alasti, kännikoomassa, pylly pystyssä keskellä öistä Kaisaniemen puistoa, häntä ei silti saa raiskata? Eihän sammuneille miehillekään saa tehdä pahaa.

    • Huvittavaa on, että tunnen erään miehen, joka on sammunut alkuyöstä Kaisaniemen puistoon. :) Hänellä tosin oli vaatteet päällä tapahtumahetkellä.

      Itseäni tilanne lähinnä naurattaa, koska hänelle ei käynyt mitään, lompakko oli edelleen tallella ja vaatteet päällä kun hän heräsi. Mutta jos kuvittelee, että jollekin naiselle olisi käynyt samoin, niin voi että sitä syyllistämisen määrää.

      Jos kyseiseltä kaverilta olisi viety lompakko, varmasti kaikki pitäisivät sitä uhrin omana syynä. Mutta monet varmasti nauraisivat asialle, eikä lehdissä kirjoiteltaisi huolestuneena miesten sammumisestä julkisille paikoille. Miehillä on lupa mokata.

      • S: Miehillä on lupa mokata.

        Kyllä vaan! (Tuo ilmenee minusta monessa muussakin asiassa kuin tässä raiskausuhassa! Esimerkiksi suhtautumisessa koulumenestykseen. Mutta se on ihan oman pohdintansa arvoinen aihe.)

        Miksei sitä muuten pidetä miehen pahana mokana, jos hän raiskaa? Luulisi, jos nyt kerran uskotaan tähän suosittuun ”miehet ovat eläimellisiä, niillä on niin voimakkaita viettejä!” -satuun, että raiskauksen kaltainen kontrollinmenetys olisi pahinta, mitä miehelle voisi sattua: mies raiskasi = mies mokasi.

        Mutta ehkä tuollainenkin moka on miehelle ihan okei.

  3. Mitähän tuossa linkitetyssä artikkelissa tarkoittaa se ”known to the victim”?
    Sehän voi tarkoittaa vaikka että tunnisti ulkonäöltä mutta ei todellakaan ole mikään kaveri tai edes puolituttu.

    Sen lisäksi tuo artikkeli käsittelee USA:ta jossa on ihan eri meininki. Noin puolet rikoksista siellä suorittaa ei-valkoinen vähemmistö, erityisesti nuoret mustat miehet ja tuon artikkelin mukaan valkoiset tekevät vain 52% raiskauksista vaikka valkoisia on Wikipedian mukaan 74%.

    Koska raiskaajilla sun muilla roistoilla ei ole omatunnon tuskia, on tietysti raiskaajien syyttäminen aika turhaa hommaa. Samoin on kyseenalaista feministien kampanjat jotka opettavat kaikille miehille että ”raiskaus on paha, älkää miehet raiskatko” ihan niin kuin se ei olisi jokaiselle normaalille itsestäänselvyys. Ne joita kiinnostaa raiskata, tulevat sitä ainakin yrittämään. Ne jotka ymmärtävät nämä asiat eivät tarvitse lisäopetusta ja ne jotka tarvitsevat eivät tule tunnille (jos siitä mitään hyötyä muutenkaan olisi).

    Tuossa gradututkimuksessa on sinänsä hyvää tietoa mikä auttaa naisia arvioimaan oman käytöksen haitta/hyötysuhdetta mutta tapa millä asia on esitetty ei ole ihan optimaalisen tahdikas.

    Ihan hyvin voisi vain kertoa faktat ja tilastot siitä mitä raiskaukseen liittyy (olosuhteet jne.) ilman mitään puheita ”yleisesti hyväksyttävästä” käytöksestä kun kuitenkin melkein jokainen joskus tekee jotain ’tyhmää’ kuten kännää tai muuta sellaista. Silloin en näkisi tuossa mitään ongelmaa.

    Enkä ole samaa mieltä siitä etteikö miehiä syyllistettäisi uhriutumisesta. Kyllä on ihan tavallista että miestä syyllistetään jos katsotaan että mies on vaikka verbaalisesti pistänyt vastaan väkivaltaiseksi käyvälle henkilölle. Samoin on hyvin tyypillistä naisen ollessa väkivaltainen miestä kohtaan olettaa että mies on tehnyt jotain hirveää ansaitakseen sen.

    Sen lisäksi vielä naureskellaan miehille jotka yrittävät auttaa toisia mutta eivät ole tarpeeksi kovia tappelusankareita onnistuakseen.

    • En tiedä mitä ”known to victim” tarkalleen ottaen tarkoittaa, mutta itse ymmärsin sen niin, että uhri tiesi tekijän henkilöllisyyden. Suomessa poliisille ilmoitetuista raiskauksista voi lukea esim. täältä, taulukossa 16 (s. 81) tapaukset on jaoteltu tekijän ja uhrin suhteen mukaan. Seksuaalista väkivaltaa on selvitetty myös uhritutkimuksissa, joissa selvästi suurempi osa on ollut läheissuhdeväkivaltaa kuin poliisille ilmoitetuista rikoksista. Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen tulleista soitoista suurin osa on koskenut jonkun läheisen tekemää seksuaalista väkivaltaa. Todellisia lukuja on mahdotonta saada tietää, ja varsinkin lähesten tekemistä rikoksista harvemmin ilmoitetaan poliisille.

      Lainaus tuosta ylempänä linkittämästäni tutkimuksesta:

      Seksuaalista väkivaltaa kokeneille voi olla vaikeaa myöntää olevansa raiskauksen uhri. Esimerkiksi USA:ssa tehtyjen kyselytutkimusten mukaan yli puolet niistä naisista, jotka ovat kokeneet rikoslain tunnusmerkistön täyttävän raiskauksen, eivät määrittele kokemustaan raiskaukseksi (Raijas 2000, 6). Tähän voi vaikuttaa se, että yleisissä keskusteluissa tuodaan usein esille, että raiskauksen uhrillakin olisi tietty vastuu turvallisuudestaan ja että järkevällä käyttäytymisellä raiskauksen olisi pystynyt estämään. Viime vuosina on esitetty myös toisenlaisia käsityksiä seksuaalisesta väkivallasta. On korostettu, että siinä on kysymys ihmistä traumatisoivasta teosta, sillä raiskauksessa tunkeudutaan ihmisen herkimpään ja intiimeimpään alueeseen, seksuaalisuuteen. Raiskaus aiheuttaa voimakkaita häpeän ja syyllisyyden tunteita. (Punnonen 2001; Raijas 2001; Kaukonen 2003.)

      Tuota USA:n tilannetta värittää rasismi ja valkoisten ylivalta, jonka ansioista mustat raiskajaat saavat useammin tuomion kuin valkoiset, ja heidän tuomionsa ovat myös pidempiä.

      Sitä luulisi, että kaikille on selvää, että raiskaaminen on väärin. Kuitenkin aiemmassa kirjoituksessani toin esille, että nuorilla on erittäin huolestuttavia asenteita raiskauksia kohtaan. Esimerkiksi jos uhri oli rakastunut tekijään, ei tekoa pidetty raiskauksena. Mielestäni koulun seksuaalivalistukseen pitäisi sisällyttää osio seksuaalisesta väkivallasta, jossa pohdittaisiin erilaisia tilanteita, ja tehtäisiin selväksi, ettei ole mitään lieventäviä asianhaaroja, jotka oikeuttavat ohittamaan toisen sanoman ei:n. Uskon että tämä vähentäisi raiskauksia erittäin paljon. Sadistisiin puskaraiskaajiin se ei toki vaikuta, mutta he ovat pieni vähemmistö kaikista raiskaajista.

      Tuosta miesten syyllistämisestä, jos he joutuvat uhriksi, kommentoin ylempänä ketjussa. Se on kyllä kamalaa, jos auttajille naureskellaan. Toivottavasti, jos näet tällaista käytöstä, teet selväksi naureskelijoille, kuinka typeriä he ovat. Auttaja sentään yritti tehdä jotain hyvää, toisin kuin naureskelijat.

      • Minun mielestäni olisi järkevää tehdä erotus noiden ’puskaraiskausten’ ja näiden parisuhderaiskausten ynnä muiden sellaisten välille koska kyse ei ole ihan samasta asiasta.

        Noissa puskatapauksissa raiskaaja on tosiaan tuntematon, usein tautinen ja aseistettu ja tekoon liittyy jonkinlainen kamppailu.

        Se on vähän eri asia kun oma poikaystävä vaatii että nyt tehdään sitä tai tätä. Siinähän kaikista luonnollisin reaktio naiselta on yksinkertaisesti suostua niin selviää ilman sen kummempia kipuja. Tuskin siinä silloin mitään elämän ja kuoleman taistelua käydään ja kumpikaan osapuoli tuskin on sellaiseen valmistautunut.
        Parisuhteeseen jossakin määrin usein kuuluu vähemmän miellyttävien juttujen ja uhrauksien tekeminen toisen osapuolen puolesta ja toisen keho mielletään jollakin tavalla suhteen ajan toisen ’omaisuudeksi’. Tietysti sukupuolittain tässä tulee olemaan jotakin eroja kuten jos vaikka mies ei halua tarpeeksi aikaisin ja usein seksiä niin nainen ei ehkä tunne itseän tarpeeksi halutuksi tms. ja miestä voi taas odottaa vuosien yksinäisyys. Nainen ei voi sillä lailla fyysisesti painostaa miestä seksiin kuin mies naista ja siinä mielessä naisen tilanne näyttäytyy pelottavampana mutta ajattelisin että psykologinen dynamiikka näissä jutuissa on muuten samankaltainen. Kaikki nämä naisten harjoittamat ei-fyysiset painostuksen muodot ynnä muut eivät tietenkään ikinä päädy minnekkään tilastoihin. Enkä sano että tarvitsisikaan päätyä mutta näin havaninoidakseni.

        Jos siellä koulussa pohdittaisiin tuota seksiin pakottamista ja naisten/tyttöjen seksiin painostamisesta yms. johtuvia ongelmia niin ehkä siellä voisi puida myös sitten noita poikien/miesten ongelmia jotka eivät niinkään liity väkivaltaan mutta ovat omalla tavallaan kipeitä asioita ja joihin tytöt/naiset voivat myös omassa käytöksessään vaikuttaa.

        Siis jälkimmäisessä tapauksessa on enemmänkin kyse painostamisesta.

        En halua vähätellä tuota suhteessa tapahtuvaa ahdistelua mutta varsinaista väkivaltaa se nyt ei välttämättä ole kuin sanan laajemmassa merkityksessä, oli sillä sitten mitä tahansa traumaattisia seurauksia uhrille.

        Ja muistaakseni esim.Norjassa jos ei Ruotsissakin jopa puolet raiskauksista on kirjattu maahanmuuttajien tekemiksi että on aika vaikeaa selittää näitä havaintoja rasismilla. Samanlaisia havaintoja on toki tehty Suomessakin. Prosenttilukuja en vain muista.

        • Minun mielestäni olisi järkevää tehdä erotus noiden ‘puskaraiskausten’ ja näiden parisuhderaiskausten ynnä muiden sellaisten välille koska kyse ei ole ihan samasta asiasta.

          Tästä olen eri mieltä. Koska raiskaukset, joissa tekijä on uhrille tuttu (ei välttämättä seurustelukumppani, voi olla mikä tahansa tuttu) ovat niin paljon yleisempiä kuin puskaraiskaukset, minusta on tärkeää, että nimenomaan tuttujen tekemät raiskaukset määritellään raiskauksiksi. Nykyään niitä on kutsuttu ”treffiraiskauksiksi” tai ”harmaiksi raiskauksiksi”, ja molemmat termit antavat ymmärtää, että kyse olisi enemmänkin väärinkäsityksestä kuin väkivallasta. Koska Melissa McEwan on selittänyt asian paljon paremmin kuin minä osaan, tässä pari linkkiä:
          Gray Rape is Bullshit, and Saying You Were Raped is Brave
          Date Rape: Just ”A Disagreement Between Two Lovers”
          (Terminologiasta oli puhetta muuten myös aiemman raiskauskirjoitukseni, Tilaisuus tekee raiskaajan, kommenteissa.)

          Seksistä parisuhteessa ajattelen niin, että jos toinen sanoo, että ok, harrastetaan seksiä, niin kyse ei ole raiskauksesta, vaikka toinen ei olisikaan erityisen halukas juuri silloin. Mutta jos toinen sanoo ei, ja kumppani ei kuuntele, silloin kyse on raiskauksesta. Parisuhteissa tehdään toki myönnytyksiä, mutta parisuhde ei kuitenkaan anna oikeutta harrastaa seksiä kumppanin kanssa. Aina ei tee mieli, eikä silloin ole pakko suostua seksiin. Joskus toisella saattaa myös olla sairaus tai jokin henkinen syy, miksi juuri silloin seksi ei onnistu. Jos taas seksiä ei ole pitkään aikaan, eikä sille ole mitään syytä, silloin kannattaa hakeutua parisuhde- tai seksiterapiaan, tai erota. Pitkän seksittömän kauden taustalla on lähes aina jokin muu ongelma, ja jos ongelma ratkeaa, seksikin saattaa taas toimia.

          Parisuhdeseksiin ja suostumukseen liittyy myös tämä erittäin hyvä kirjoitus:
          A Modest Proposal: The Thorny Issue of Sexual Consent
          Jos seksin molemat osapuolet ovat innoissaan mukana, sen kyllä huomaa, ainakin tutun partnerin kanssa. :) Jos toinen ei vaikuta innostuneelta, hyvä rakastaja kysyy onko tämä sitä mitä haluat, vai tehdäänkö jotain muuta jne.

          Tosiaan, tuohon koulun seksivalistukseen pitäisi liittää monipuolisesti opetusta kommunikaatiosta seksiin liittyen. Juuri ei-fyysinen painostaminen on yksi tärkeimmistä osa-alueista – jos toinen sanoo ei, niin silloin ei saa jäädä jankuttamaan. Ei se ole oikea suostumus, jos toinen muuttaa ei:n kyllä:ksi sen jälkeen kun häntä on sanallisesti painostettu tarpeeksi kauan!

          En halua vähätellä tuota suhteessa tapahtuvaa ahdistelua mutta varsinaista väkivaltaa se nyt ei välttämättä ole kuin sanan laajemmassa merkityksessä, oli sillä sitten mitä tahansa traumaattisia seurauksia uhrille.

          On henkinenkin väkivalta väkivaltaa, juuri sanan laajemmassa merkityksessä. Ja jos se johtaa yhdyntään, johon toinen osapuoli ei ole suostunut, kyseessä on raiskaus.

          Näistä poliisille ilmoitetuista raiskauksista on tosiaan aika suuri prosentti maahanmuuttajien tekemiä, mutta ei kuitenkaan kaikista tapahtuneista raiskauksista. Juuri tuolla ylempänä lainasin kirjoitusta, jossa sanottiin että raiskauksen uhri ei välttämättä halua ajatella kokemustaan raiskauksena, koska ”yleisissä keskusteluissa tuodaan usein esille, että raiskauksen uhrillakin olisi tietty vastuu turvallisuudestaan ja että järkevällä käyttäytymisellä raiskauksen olisi pystynyt estämään”. Jos tekijä on tummaihoinen maahanmuuttaja, tilanne muuttuu, koska silloin naista ei enää syyllistetäkään samalla tavalla, onhan hän joutunut kamalan rikoksen uhriksi (kamalan, koska tekijä on tummaihoinen). Luulen, että nämä tapaukset ovat niitä, jotka on kaikkein helpointa ilmoittaa poliisille, koska yleiseen ajatteluun kuuluu, että nyt ”meidän naisemme” on joutunut maahanmuuttajan häpäisemäksi. Näin ajatellaan todella usein myös sellaisista suhteista, joissa nainen vapaaehtoisesti seurustelee tummaihoisen kanssa. Joka tapauksessa, tällaisissa raiskauksissa yleinen mielipide onkin naisen puolella, toisin kuin useimmissa muissa raiskaustapauksissa, joten se helpottaa kummasti poliisille menoa.

          Ja lopuksi, en ymmärrä mistä repäisit, että puskaraiskaajat olisivat erityisen tautisia. En ole ikinä ennen kuullut tällaista väitettä. Itse kuvittelisin, ettei heillä ole keskimäärin sen enempää tai vähempää tauteja kuin muullakaan väestöllä. Puskaraiskaajien aseistautuneisuudesta en tiedä, mutta ei niihin välttämättä liity suurempaa kamppailua. Joku saattaa jähmettyä pelosta, toinen saattaa pelätä niin paljon, että ajattelee että pääsee vähemmillä vammoilla jos ei pane vastaan. Se on väärin, että kamppailun puutetta saatetaan käyttää lieventämään raiskaajan tuomiota.

          Sensuroin myös yhden rasistisen pätkän kommentistasi, koska se rikkoi keskustelun sääntöjä. Halusin kuitenkin päästää kommenttisi läpi, ja ajattelin, että parempi että otan pois kaksi sanaa kuin koko kommentin.

          • Kyllä tuo jaottelu puskaraiskauksiin ja parisuhderaiskauksiin on järkevää tehdä, ihan vain sen takia että niiden estämiseen toimivat eri keinot. Puskaraiskauksia kun ei estetä (tai edes vähennetä) vaikka kuinka valistettaisiin miehiä siitä kuinka paha asia se on, parisuhderaiskauksiin tämä puolestaan voi hyvinkin todennäköisesti vaikuttaa.

            Määrittämällä kummatkin vain yleisesti raiskauksiksi, saadaan ehkä hyvää mieltä ja muuta mukavaa itselle, mutta ikävä kyllä se ei auta lopulta yhtään mitään. Olkootten, että kutsutaan sitten noita muita pelkästään raiskauksiksi ja puskaraiskauksia puskaraiskauksiksi, jos tuntuu että jokin lisämääre tuossa parisuhderaiskauksessa heikentää sen arvoa.

            Tuolta Tilaisuus tekee raiskaajan kirjoituksesta poimittua, kyllähän se kuvatto poliitikon teko oli selkeä raiskaus, sitä ei käy kieltäminen. Ongelmana ei ole se, etteikö tilannetta ymmärrettäisi raiskaukseksi, vaan enemmänkin sen todistaminen. Sana sanaa vastaan tilanteissa on vaikea ottaa kantaa puolesta tai toisesta ilman, että mennään arvailun puolelle.

            Tämä kait useimmissa parisuhderaiskauksissakin on ongelmana, ja juurikin parisuhderaiskauksissa, joissa on mahdollisuudet molempiin puoliin, että on ollut suostumus, tai sitten ei ole. Asiaa tutkivalla poliisilla on erittäin epäkiitollinen tehtävä alkaa tästä tuomioita latelemaan suuntaan tai toiseen, mikäli todisteita ei ole muusta kuin että akti on tapahtunut. Tuomittaviahan tuo teot oikeasti noissa tilanteissa ovat, mutta se lain mukaan tuomitseminen on todellakin hankalaa.

            Näistä seikoista johtuen poliisi voi pitkälti vaikuttaa vain näihin puskaraiskauksiin ja muihin sellaisiin, joista on jotain selkeää näyttöä raiskauksen tapahtumisesta. Tästä johtuen ei ole kovin omituista, että jonkun poliisin tarjoamat neuvot todennäköisyyden pienentämiseen koskevat myös tätä samaa, helposti lain mukaan tuomittavaa, tapahtumaa. Tietenkinhän poliisit voisivat aina jokaisessa yhteydessä muistuttaa näistä kaikista muistakin tilanteista, mutta se veisi uskottavuutta sanomalta, kun papukaijamaisesti toistelisi samoja asioita, mutta kysymyksiin montako on tuomittu, jouduttaisiin vastamaan ”Ei yhtään mutta…”.

            Parisuhderaiskauksista valistaminen onkin aiheellista toteuttaa jonkin muun tahon toimesta ja kohdistaa niin miehiin kuin naisiinkin. Poliisi hoitaa puolestaan tuon alueen, joka sille selkeämmin kuuluu ja johon se voi vaikuttaa, eli näihin raiskauksiin, joista yleensäottaen jää selkeät todisteet.

    • Steve: Tuossa gradututkimuksessa on sinänsä hyvää tietoa mikä auttaa naisia arvioimaan oman käytöksen haitta/hyötysuhdetta mutta tapa millä asia on esitetty ei ole ihan optimaalisen tahdikas.

      Steve. Jokainen Suomen nainen tuntee nuo neuvot. Joka vitun nainen tietää, kuinka välttää pimeitä kujia ja viinan juontia. Ne neuvot opetetaan meille varhaisessa teini-iässä.

      Mutta no. ”Kumma kyllä” noiden neuvojen noudattaminen ei poista raiskauksia. Mikä yllätys.

  4. Tuo Kummakerhon diktatin esittämä pointti oli erityisen hyvä: raiskaus on nimenomaan terroria. Se, että viralliset tahot voivat vielä vuonna 2009 esittää noita irrationaalisia ”no se on uhrin oma vika” -väitteitä, heijastaa tätä hyvin: raiskaukselta ei saa puolustautua, ei edes henkisesti!

    Raiskaaminen on lisäksi kiduttamista. Miltäs tämä kuulostaisi: ”Poliisimies: – Tutkimistani 181 kidutustapauksesta puolet olisi voitu estää sillä, että uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla. ”

    Hyytävää, vai mitä?

  5. ”Näistä poliisille ilmoitetuista raiskauksista on tosiaan aika suuri prosentti maahanmuuttajien tekemiä, mutta ei kuitenkaan kaikista tapahtuneista raiskauksista.”

    Kaikkien tapahtuneiden raiskausten määrä ei ole kenenkään tiedossa, se voi olla 1.000 tai 10.000. Eikä ole mitään syytä olettaa, etteivätkö maahanmuuttajamiehet olisi hyvin edustettuina myös ilmoittamatta jääneissä raiskauksissa (varsinkin ns. perheensisäisissä tai tuttujen kesken tapahtuneissa). Tai ainakin yhtä hyvin kuin suomalaiset – ainakaan mitään syytä ei ole päinvastaista olettaa.

    Tämä on näitä tiedostavan feministin ajatuslukkoja. Tietyt maahanmuuttajaryhmät ovat yliedustettuina raiskausrikoksissa, mutta koska ”vihollinen” on mamuilla ja femuilla yhteinen (valkoinen heteromies), asia pitää selittää joillain muilla tavoin. Yleensä viitataan rasismiin, jota kautta syy saadaankin totuttuun tapaan sitten vyörytettyä valkoisen heteromiehen luoman patriarkaalisen yhteiskunnan niskoille. :) Missään tapauksessa vika ei kuitenkaan ole raiskaavissa maahanmuuttajissa itsessään, toisin kuin suomalaisten raiskaajien ollessa kyseessä.

    • ainakaan mitään syytä ei ole päinvastaista olettaa.

      En oletakaan mitään päinvastaista. Voin valoittaa hieman kommenttini taustaa – olen lopen kyllästynyt rasistien maahanmuuttokriitikoiden maalaamaan kuvaan tummaihoisesta miehestä raiskaajan arkkityyppinä. Maahanmuuttajia mustamaalataan, ja syyllisyys ulkoistetaan.

      Missään tapauksessa vika ei kuitenkaan ole raiskaavissa maahanmuuttajissa itsessään, toisin kuin suomalaisten raiskaajien ollessa kyseessä.

      Tottakai vika on raiskaavissa maahanmuuttajissa samoin kun vika on raiskaavissa suomalaisissa! Mutta kaikki maahanmuuttajat eivät ole raiskaajia, eikä edes niin suuri osa kuin poliisin tilastot antavat ymmärtää. Poliisin tilastoissa näkyvät vain ne raiskaukset, jotka ovat ilmoitettu poliisille, ja rasismi vaikuttaa siihen mitkä tapaukset uskalletaan ilmoittaa, kuten jo aiemmassa kommentissani selitin.

      Ai niin, aika hurjaa väittää, että valkoinen heteromies olisi feministien ”vihollinen”, vaikka sitten lainausmerkeissä. Ainoa ”vihollinen” minulle on sellaiset yhteiskuntarakenteet, jotka antavat tietyille ihmisryhmille etuoikeuksia jotka toisilta evätään. Toisin sanoen suuri osa työstäni on yrittää poistaa itseltäni etuoikeuksia, ja sekös vasta vaikeaa onkin. :) (Riippuen etuoikeuden laadusta, saatan myös tehdä työtä sen eteen, että se ulotettaisiin koskemaan muitakin, kuten avioliitto-oikeus homoille ja lesboille.)

  6. ”Kumma kyllä” noiden neuvojen noudattaminen ei poista raiskauksia.”

    Ei varmaan, mutta yhtä varmaa on, että jos jätettäisiin känniset sekoilut tuntemattomien miesten kanssa väliin, raiskauksiakin tapahtuisi vähemmän.

    Toisaalta en itsekään halua, että one night standeista tulisi katoavaa kansanperinnettä. :) Ideaalimaailmassa pitäisi tietenkin pystyä sekoilemaan kännissä kenen kanssa haluaa, sekä miesten että naisten.

    Ymmärrän kyllä myös poliisin turhautumisen, jos aamulla tulee krapulainen nainen asemalle pohtimaan, että onkohan minut raiskattu kun en muista eilisestä mitään. Ei tuossa paljoa ole lähtökohtia tutkimuksen käynnistämiselle.

    Disclaimer: sama tietenkin pätee äijään, joka tulee aamulla silmät ummessa ja mustina pohtimaan konstaapelille, että joku minua varmaan eilen löi mutta asiasta ei ole mitään muistikuvaa.

    • Ei varmaan, mutta yhtä varmaa on, että jos jätettäisiin känniset sekoilut tuntemattomien miesten kanssa väliin, raiskauksiakin tapahtuisi vähemmän.

      Tuntuu todella turhauttavalta, kun koko kirjoitukseni tarkoitus oli kritisoida ajattelumallia yllä olevan väittämän takana, ja sitten alkaa sadella kommentteja, jotka toistavat niitä samoja väittämiä, joita kritisoin omassa kirjoituksessani. Tämä kommentti ei siis suinkaan ollut ainoa. Tulee sellainen olo, kuin kommentoijat eivät olisi ollenkaan lukenut kirjoitustani, saati pohtineet sen sisältöä. Olisikohan niin, että heillä, joiden kirjoitukset löysin tänä aamuna spämmifiltteristä, ei ole kiinnostusta muuhun kommunikaatioon kuin omien mielipiteidensä huuteluun…

      Joka tapauksessa, vastaan nyt tähän vielä kerran: suurin osa raiskauksista tapahtuu uhrin entuudestaan tunteman tekijän toimesta, joten tuntemattomien kanssa sekoilun välttäminen ei auta tähän ollenkaan. Koska suurin osa miehistä ei ole raiskaajia, suurimman osan ajasta on lisäksi aivan turvallista sekoilla tuttujen/tuntemattomien miesten kanssa. Ongelma on siinä, että on aivan mahdotonta tietää, kuka on raiskaaja, ennen kuin kyseinen henkilö hyökkää kimppuusi, ja siinä vaiheessa on liian myöhäistä. Naisille suunnatut ”turvallisuusohjeet” varoittelevat aivan vääränlaisista tilanteista, ja lietsovat pelkoa miehiä kohtaan. Lisäksi ne mahdollistavat helpon uhrin syyllistämisen.

      Otetaan nyt esimerkiksi tapaus, jossa taksikuski tappoi Sanna-nimisen naisen. (Linkki uutiseen.) Mistä Sanna olisi voinut tietää, että tämä taksimatka ei ole turvallinen. Sanna saattaisi hyvin olla elossa tänään, jos hän olisi tehnyt periaatepäätöksen, ettei ikinä ota taksia kun lähtee baarista kotiin. Mutta kuinka realistista tämä olisi? Tai kuinka realistista olisi jättää baareissa käyminen kokonaan väliin? Tai jatkoilla käyminen? Kuitenkin naisia syyllistetään jatkuvasti, jos heille tapahtuu jotain näissä tilanteissa. Taksillamatkustamisesta tosin ei tietääkseni ole hirveästi syyllistetty, mutta silti itsellänikin käy aina kauhuskenaariot mielessä kun astun miehen kuljettamaan taksiin. :(

      Pointti on, että mikä tahansa tilanne muuttuu vaaralliseksi, jos olet raiskaajan seurassa, ja kääntäen hurjatkin tilanteet voivat olla ihan turvallisia, jos olet turvallisten ihmisten seurassa. Jos tämän käsittäminen tuottaa edelleen vaikeuksia, suosittelen lukemaan kirjoituksen lopussa olevat linkit, niissä asia on selitetty perusteellisemmin.

      Linkki kirjoitukseen, joka on tähän mennessä kerännyt 4260 kommenttia:
      On rape and men (Oh yes, I’m going there)
      Tuolla on paljon tarinoita, joista käy ilmi, että se, joutuuko raiskauksen uhriksi vai ei, on nimenomaan riippuvainen siitä, törmääkö raiskaajaan vai ei.

      • S: Sanna saattaisi hyvin olla elossa tänään, jos hän olisi tehnyt periaatepäätöksen, ettei ikinä ota taksia kun lähtee baarista kotiin.

        Hah! Tai sitten joku olisi käynyt hänen kimppuunsa sillä kuuluisalla pimeällä kujalla ja raiskannut ja murhannut hänet ihan yhtä lailla. (Ja lööpit huutaisivat: ”Taksin ottaminen olisi pelastanut naisen hengen!”

        Tässä väkivallan kulttuurissa nainen ei ole satavarmassa turvassa yhtään missään, ellei sitten haudan povessa. Nykyinen vain naisille annettava raiskausvalistus on siis täysin vastuutonta.

        • Yritin siis havainnollistaa juuri sitä, että vaikka normaalisti suositellaan taksin ottamista kävelemisen sijaan, sekään ei ole turvallista. Tänään oli muuten taas uutinen, että taksikuskia epäillään raiskauksesta. Eli ohjeet eivät toimi, sillä vaikka noudattaisit niitä ja ottaisit taksin, kuski voi murhata sinut.

          Tässä väkivallan kulttuurissa nainen ei ole satavarmassa turvassa yhtään missään, ellei sitten haudan povessa. Nykyinen vain naisille annettava raiskausvalistus on siis täysin vastuutonta.

          Juuri näin, tätä olen itsekin yrittänyt sanoa. :)

  7. Älä suotta turhaudu. Vastasin ”Myytinmurtajan”, en sinun, väitteisiin. Kas kun et hänelle suutahtanut pointtien missaamisesta… ;)

    Tapaus Sanna oli poikkeus.

    • Lähinnä turhauduin siis niihin spämmifiltterissä oleviin kommentteihin. Yhteistä niissä ja sinun kommentissasi oli tuo yksi lause, jota lainasin ylempänä.

      Olen Myytinmurtajan kanssa samaa mieltä siitä, ettei neuvojen noudattaminen poista raiskauksia, tai edes hirveästi vähennä niitä. Kummakerhon diktat sanoi sen hyvin:

      Raiskaus ei ole uhrista riippuvainen rikos. Raiskauksia tapahtuu kotona, ulkona, julkisissa tiloissa, tuttujen ja tuntemattomien raiskaajien tekeminä. Humalaisia naisia raiskataan, selviä naisia raiskataan. Vammaisia naisia raiskataan. Vanhoja naisia raiskataan. Keski-ikäisiä naisia raiskataan. Ainoa yhteinen tekijä kaikissa raiskauksissa on raiskaajan läsnäolo.

      Pidemmän tähtäimen ratkaisu on todellinen tasa-arvo. Tavoitteena tulisi olla yhteiskunta, jossa naisten tai minkään muunkaan ihmisryhmän ei oleteta rajoittavan omaa elämänpiiriään jonkun toisen ihmisryhmän harjoittaman terrorin vuoksi. Tavoitteena tulisi olla yhteiskunta, jossa tällaiseen terroriin suhtaudutaan vakavasti, syyllistämättä uhreja. Tavoitteena tulisi olla yhteiskunta, jossa naiseutta ja mieheyttä ei nähdä syvästi väkivallalla toisistaan erotettuina tapoina elää.

      Pointtini yhteen lauseeseen tiivistettynä: Ohjeet opettavat naiset pelkäämään vääriä tilanteita eivätkä mitenkään takaa, etteivät he silti joutuisi raiskauksen uhriksi.

      • S, en yllättyisi, vaikka nämä tämän viestiketjun eri nitkuttajajätkät olisivat yksi ja sama trollihenkilö. (Ainakin tuo Steve Mason kuulostaa samalta henkilöltä, joka jossain vanhemmassa kirjoituksessasi analysoi ikimuistoisen viiltävästi, että hänen mielestään ei esimerkiksi pitäisi kutsua raiskaukseksi sellaista heteroyhdyntää, jossa mies ilman lupaa muuttaakin tavallisen yhdynnän anaaliyhdynnäksi…)

        En tiedä, tietenkään. Nämä tyypit saattavat toki olla ihan vilpittömiäkin – siis he kirjoittavat, niin kuin oikeasti ajattelevat. Mutta jos niin, niin he ovat niin marinoituneet itsekkyydessään, että heille vastaaminen tietyn rajan jälkeen on tuuleen sylkemistä.

        • En ole tietoinen mistään tuommoisesta yhdyntä/raiskauskeskustelusta mihin viittaat. Tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin mitään kirjoitusta täällä blogissa.

          Ja tosiaankin olen samaa mieltä siitä että tuo tutkimus tai sitten se miten se on esitetty on naisia syyllistävä ja tyhmästi esitetty.

          Ja se toinen asia mistä kommentoin eli puskaraiskausten ja muiden ero niin se tulee siitä käsitykestäni että raiskaus on yhtä kuin väkisinmakaaminen (sanakirjamääritelmä) ja näen väkisinmakaamisen väkivaltaisena tekona johon liittyy kamppailua tai ainakin väkivallan uhka.

          Sen sijaan seksiin painostaminen avioliitossa tai muussa suhteessa tuntuisi eri asialta. Seksi nyt on kuitenkin semmoinen parisuhteeseen kuuluva asia ja josta osapuolilla luultavasti on aikaisemmin toistensa kanssa kokemusta.
          Parisuhteissa varmasti tapahtuu vastentahtoista seksiä puolin ja toisin koko ajan. Sen sijaan harvemmin varmaan mies raivoisasti repii naiselta vaatteita päältä ja uhkailee väkivallalla pysymään paikallaan aktin ajan. Varmaan tällaistakin tapahtuu ja sitten on vain sen kysymys kuinka yleistä se sitten on.

          Kai se asia mikä minua tässä nyt mietityttää on se mikä lasketaan raiskaukseksi ja mikä ei. Kaikki painostaminen ja ahdistelu on toki väärin ja tuomittavaa.

          Jollakin tavallahan on yksinkertaisempaa laskea kaikki tapaukset, kuten sellaiset jossa mies ilmaisee haluavansa ja naista ei huvita ja kieltäytyy mutta päättää kuitenkin leikkiä mukana nähden sen pienempänä vaivana, raiskauksiksi, jotta tällaiseltä käytökseltä vältyttäisiin.

          Sen lisäksi miehen ja naisen tutustuessa, treffaillessa ja lopulta ajautuessa seksiin ensimmäistä kertaa ei ymmärtääkseni normaalisti tehdä mitään suullista sopimusta tyyliin että ”nyt harrastetaan seksiä” tai kysytä vaan hommiin ajaudutaan ei-verbaalisilla viesteillä ja usein miehen aloitteesta jo siitä syystä että se vastaa naisen oletettuja mieltymyksiä. Tässäkin on alue jossa voi helposti tulla väärinymmärryksiä tai ainakin katumuksen tunteita.

          • En ole tietoinen mistään tuommoisesta yhdyntä/raiskauskeskustelusta mihin viittaat.

            Myytinmurtaja tarkoittaa tätä kommenttia, joka itseasiassa on naisen kirjoittama.

            näen väkisinmakaamisen väkivaltaisena tekona johon liittyy kamppailua tai ainakin väkivallan uhka.

            Raiskaus tai väkisinmakaaminen tapahtuu, jos penetraatio tapahtuu ilman suostumusta, eli kamppailu, väkivalta tai sen uhka ei ole välttämätöntä. Olet varmaan samaa mieltä, että sammuneen penetroiminen on raiskaus, vaikka siihen ei väkivaltaa liittyisikään? Olennaista on nimenomaan se, että sammunut ei voi antaa suostumustaan.

            Sama pätee mielestäni parisuhteisiin, jos suostumusta ei ole, kyseessä on raiskaus, muuten seksi. Tilanteet voivat tietenkin olla epämääräisiä, ja ihmiset määrittelevät itse, miten he kokevat asiat. Mutta tuo on minusta hyvä ohjenuora. En kuitenkaan lähtisi määrittelemään mitään ”asteikkoa” sille minkälainen raiskaus on pahempi kuin joku toinen – kokemukset ovat subjektiivisia eikä niitä voi verrata keskenään. Minusta on liiallinen yksinkertaistus väittää, että parisuhderaiskaus jossa uhataan väkivallalla olisi pahempi kuin sellainen jossa ei uhata. Jokaisen tilanteen takana on monimutkainen menneisyys. Parisuhteessa tapahtuvat raiskaukset ovat lisäksi usein toistuvia, ja/tai osa laajempaa väkivallan kierrettä.

            En tiedä mitä itse olet kokenut, eikä sitä tarvitse netissä paljastaakaan, mutta voin sanoa sen itsestäni, että en ole kokenut seksuaalista väkivaltaa tai raiskausta parisuhteessa. Siksi en koe sitä kovin mielekkääksi spekuloida ja pohdiskella yksityiskohtaisesti rajanvetoa parisuhderaiskauksiin liittyen, koska se mikä minulle on älyllinen harjoitus, on toiselle traumaattinen kokemus. Mielipiteeni perustan siihen, mitä olen netistä lukenut. Omat silmäni avautuivat parisuhteessa tapahtuvalle väkivallalle 2 1/2 vuotta sitten, kun näin tämän kortin. Suosittelen lukemaan myös englanninkieliset lainaukset kortin alla. Huomattavasti paremman kuvan ilmiöstä saa kuitenkin, jos jaksaa lukea nämä kirjoitukset ja niiden kommentit:
            The Survivor Thread
            Acting Out For No Reason
            Ihmisten kokemuksia lukemalla saa hyvinkin nopeasti käsityksen siitä, minkälaisista tilanteista seksuaalisessa väkivallassa on kyse. Minusta kertomukset ovat jotain aivan muuta kuin hieman vastahakoinen seksi.

            Joskus, jos ei huvita, voi suostua seksiin, koska fiilis saattaa muuttua kun hieman pussaillaan. Mutta jos fiilis ei muutu, vaan ajatus seksistä ahdistaa, niin silloin mielestäni tilanteesta on parempi perääntyä. Toki voi olla myös perääntymättä, ja niin kauan kun sanoo ja/tai viestii olevansa mukana, kaikki on ok. Mutta jos sanoo ei, ja toinen ei kuuntele, silloin tilanne muuttuu raiskaukseksi. En ole kokenut tätä, mutta kun kuvittelen mielessäni, miltä se tuntuisi, mieleeni tulee samallainen fiilis kuin lyömisestä. Vaikka toinen löisi niin hiljaa, ettei siitä jäisi mustelmaa, henkiset vauriot tulevat silti luottamuksen pettämisestä. Luotan siihen, että kumppani ei lyö eikä pakota minua seksiin. Kumpikin teko saattaisi todella perustavanlaatuisesti muuttaa suhdettani kyseiseen ihmiseen, ja toivonkin että jos noin kävisi, että uskaltaisin lähteä suhteesta.

  8. Musta on jotenki kauhean kuvaavaa toi ”Hahlin mukaan raiskauksista suurin osa tapahtuu uhrin tai tekijän asunnossa, johon nainen on vapaaehtoisesti mennyt.” Mä kun tajusin ton eka sillai, että uhri on mennyt vapaaehtoisesti myös omaan asuntoonsa.

    • No, yleensähän ihmiset menevät vapaaehtoisesti kotiinsa ;), joten eiköhän uhri ollut mennyt joko omaansa tai tekijän kotiin vapaaehtoisesti.

      • Tai ehkä kaikki selittyykin sillä, että siellä uhrin kämpillä sattumalta piileskelikin se kuuluisa tuntematon puskaraiskaaja! ;-D

        (Nyt menee jo huonon huumorin puolelle. Pahoitteluni.)

  9. ”Lisäksi, jos nainen on todella epäluuloinen kaikkia miestuttujansa kohtaan, miehet kokevat sen todella loukkaavana, koska “enhän minä tekisi mitään pahaa sinulle”. Ongelma on se, että ei ole mitään keinoa millä nainen voi erottaa raiskaajan kunnollisten miesten joukosta.”

    Tästä tulee mieleen ainakin bloggaaja-kirjailija Minttu Hapulin usein korostama asia, että hyvä pitää erikseen valita ja osoittaa. Jos hyvät miehet eivät halua, että naiset epäilevät heidänkin olevan potentiaalisia raiskaajia, hyvien miesten pitäisi näkyvästi osoittaa olevansa hyviä, raiskauksia vastaan jne. Myytinmurtajan blogissaan linkkaama Hugo Schwyzer osasi mielestäni sanoa tämän hyvin:
    ”Holding other men accountable, challenging sexist and objectifying language and behavior in yourself and in other males (whether or not women are around) is the single most effective thing men can do to change the culture of ”guilty until proven innocent.” Rape, assault, and harassment are allowed to flourish not merely through the actions of a few ”bad apples”, but through the unwillingness of the ”nice guys” to challenge other men. Silence is, in practical terms, tacit consent and approval.”

    Koko juttu: http://hugoschwyzer.net/2009/09/01/reprint-no-right-to-be-assumed-harmless-more-on-men-and-suspicion/

    Väkivallasta irtisanoutumisen ja pahan vastustamisen näyttäminen tuntuu kuitenkin olevan kovin vaikeaa. Minä en esimerkiksi ole koskaan nähnyt yhdelläkään miehellä valkoista nauhaa.
    http://www.profeministimiehet.net/whiterib/
    (Ei sillä, että tämä olisi jotenkin ainoa tapa, onpahan vain yksi esimerkki. Tuossa Hugo Schwyzer -lainauksessa oli muita hyviä esimerkkejä.)

  10. Olenkin näemmä aiemmin käyttänyt kommenteissa nikkiä Kemppu eikä Kemppuli. Sama tyyppi täällä kuitenkin huutelee.

  11. Lisään vielä kommenttiini hyvän valitsemisesta ja sen näyttämisestä sen, että en väitä, että se olisi helppoa. Joissain paikoissahan moisista mielenilmauksista voi saada turpaansa/joutua tuomituksi/tulla ammutuksi. Silti on niitä rohkeita, jotka tekevät sen uhkista huolimatta. Heille nostan hattua. Kaikki voivat kuitenkin pyrkiä aktiivisesti hyvään, eikä sen tarvitse välttämättä olla aina ja kaikkialla näyttävää ja suurellista. Hyvän valitseminen koskee toki myös muuta kuin irtisanoutumista väkivallasta. Samoin voidaan irtisanoutua vaikka rasismista tai rattijuoppoudesta.

  12. Naisten ja lasten raiskaamisesta ei muutenkaan juuri rangaista. Johtuukohan se siitä, että miehet harvemmin kokevat vastaavaa alistamista ja jos ovat poikina kokeneet, ovat niin traumatisoituneita, etteivät kykene ajamaan asiaansa aikuisina. Yleensäkin raiskauksen uhreja syyllistetään siitä, etteivät hae apua ajoissa. Häpeä, pelko ja traumat ovat lainsäätäjille täysin tuntemattomia käsitteitä.

    Uhri ei saa myöskään puolustautua. Naisille tarjotaan vain hiuslakkapulloa, kun pippurisumute on laiton, tai paniikkihälytintä tai itsepuolustus/pakenemistaitoja. Haloo!! Jos 100-kiloinen mies käy kimppuuni ja minun pitäisi puolustautua hiuslakalla tai judolla, niin senhän tietää miten siinä käy. Jos isket terävällä esineellä, saat syytteen tapon yrityksestä.

  13. ”Naisille suunnatut “turvallisuusohjeet” varoittelevat aivan vääränlaisista tilanteista, ja lietsovat pelkoa miehiä kohtaan.”

    Tartuin sanaan pelko. Miehillä kun on väkivaltatilastojen valossa enemmän syytä pelätä miehiä kuin naisilla miehiä. Miehet saavat jatkuvasti turpiinsa toisilta miehiltä ja tämä on minun ymmärrykseni mukaan usein hyvinkin usein estettävissä ”uhrin” omalla käytöksellä, koska turpaan saajat ovat todella usein käsittääkseni myös turpiin antajia. Väkivalta lietsoo väkivaltaa ja tönimällä ihmisiä nakkikioskin jonossa on hyvät mahdollisuudet saada turpaansa.

    En hyväksy tönimistä, enkä turpiin antamista, mutta en myöskään itse lämpimikseni haasta riitaa nakkikioskilla, koska olen mies ja voin saada vaikka turpaani julkisella paikalla suunsoiton vuoksi. Olen nähnyt elämäni aikana varmaan kymmeniä pahoinpitely tilanteita, koska olen jo toistakymmentä vuotta liikkunut yö-elämässä.

    Näistä noin kolme oli sellaisia joihin katsoin tarpeelliseksi mennä väliin. Kahdessa uhrina oli nainen ja kolmannessa kiinni pideltyä miestä lyötiin naamaan. Lopuissa yli 20 tapauksessa väkivaltaiset nuoret miehet ovat kännipäissään vain pitäneet keskenään päähän lyöntikilpailuja. Vaikka olisin nainen, en silti lähtisi tuollaisten selkeästi väkivaltaisten miesten matkaan. Ja kyllä menisin auttamaan naista joka tuollaisten miesten kanssa pulaan joutuisi ja syyllistäisin niin saatanasti ko. miehiä.

    Näin tekisi käsittääkseni ainakin periaatteessa 90 % suomalaisista miehistä. (Käytännössä noin monet eivät ole valmiita pistämään itseään likoon.)

    Sitten taas ”Ongelma on siinä, että on aivan mahdotonta tietää, kuka on raiskaaja, ennen kuin kyseinen henkilö hyökkää kimppuusi, ja siinä vaiheessa on liian myöhäistä.”

    Niinpä. Jos kaksi ihmistä on mennyt silminnäkijöiden mukaan vapaaehtoisesti umpitunnelissa jomman kumman asuntoon, kumpikaan ei muista tapahtumista mitään, mutta jäljistä päätellen seksiä on harrastettu on mahdotonta tietää kumpi on raiskannut kumman.

    Ja sen takia nämä ”mies on raiskaaja kunnes toisin todistetaan” tyyliset kirjoitukset eivät ole mielestäni kovin rakentavia vaan vain naisia uhriuttavia, miehiä syyllistäviä ja molemmille turhaa pelkoa aiheuttavia ja sinällään helvetin seksistisiä, kun automaattisesti oletetaan miehen olevan känniseksissä se raiskaaja. Itse ainakin pelkään aivan saatanasti, että koska joku nainen jonka kanssa harrastan seksiä keksiikin haluavansa syyttää minua raiskauksesta syystä x.

    Ja mm. koska suomenlaki ei tunnusta tapausta jossa nainen pakottaa miehen heteroseksiin raiskaukseksi, minä liityin Miesten tasa-arvo ry:n jäseneksi, enkä ole erityisesti hankkinut vain naisiin kohdistuvasta väkivallasta kertovaa valkoista nauhaa. Ylipäätään tasa-arvoa ja väkivallattomuutta kannattavan nauhan voisin hyvinkin hankkia. (Toki myös valkoisenkin, jos sellainen naaman eteen sattuisi.)

    http://miestentasaarvory.wordpress.com/

    Missä muuten ne naiset jotka sanoutuvat julkisesti irti perättömien raiskaussyytösten esittämisestä? Henkilökohtaisesti perätön raiskaussyytös on minulle miehenä niin hirvittävä asia, että jos olisin hieman nuorempana sellaisen uhriksi joutunut olisin hyvinkin saattanut tappaa itseni. Pitkälti kiitos feministi kirjallisuuden jota olen lukenut pyrkiessäni olemaan ’hyvä mies’. Nyt hieman aikuistuttuani uskon minullakin olevan oikeutta jonkinlaiseen ihmisarvoon ja oikeuteen, vaikka olenkin suurinpiirtein valkoinen heteromies.

    Eli jos sattuisin heräämään sellaiseen susikrapulaan, että joku nainen olisi ilmeisesti harrastanut kanssani seksiä, hän syyttäisi minua raiskauksesta enkä muistaisi itse tapahtumista mitään, niin kyllä minä toivoisin, että asia ainakin tutkittaisiin ja multa otettaisiin huumeseula. (Multa kun ei viinan takia yleensä muisti lähde.) Ja sitten vasta julistettaisiin tuomioita.

    Ja oletan, että ainakin muutamille naisille nämä mainitsemani miehenä kohtaamani sukupuolisen epätasa-arvon esimerkit ovat teille yhtä käsittämättömiä, kuin tavallisille miehille on naisten kokemukset sukupuolisesta syrjinnästä.

    Tahdon lisäksi nostaa hattua tätä blogia pitävälle nim. S:lle erityisesti, koska sinun kirjoituksiasi olen lukenut. Vaikutat hyvinkin rationaaliselta ja hyvää tarkoittavalta naiselta, vaikka keinoista olen monessa kohtaa kanssasi hieman erimieltä. Uskon kuitenkin tässäkin asiassa yhteistyön voimaan yhteiskuntamme rakentamiseksi koko ihmiskunnalle mukavaksi paikaksi elää.

  14. ps. Tyttöystäväni kielti mua lukemasta feminististä kirjallisuutta kun ahdistun siitä… ;D

    Että, koittakaapa ottaa tuokin rakentavana palautteena. :)

  15. Päivitysilmoitus: homoilta « Elossa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s