Naistenpäivän ajatuksia

Kathryn Bigelow voitti viime yönä parhaan ohjaajan Oscar-palkinnon, ja tämä oli ensimmäinen kerta kun palkinto meni naiselle. Asia tuli minulle täysin yllätyksenä, koska en ole erityisemmin seurannut Oscareita, mutta se toi selkeästi esille, miksi naistenpäivä ei ole turha. Ensimmäiset 81 vuotta, kun palkintoja on jaettu, parhaan ohjaajan palkinto on mennyt miehelle. Tämähän johtuu tietenkin siitä, että naiset yksinkertaisesti vain ovat niin huonoja ohjaajia. /sarkasmia Valitettavasti edelleen naisten saavutuksia täytyy nostaa esille erityisen päivän avulla.

USA:ssa maaliskuu on myös ”National Women’s History Month”. Kuten helmikuun ”Black History Month”, kuukauden tarkoituksena on nostaa esille ihmisryhmää, joka on sivuutettu mieskeskeisessä ja valkoisessa historiankirjoituksessa. Voittajat kirjoittavat historian ja ja ennen kaikkea päättävät, mitkä asiat ovat tärkeitä muistaa. Siksi tarvitaan kuukausia, jotka auttavat laajentamaan näkemystä historiasta.

Suomessa naistenpäivän ohjelmaan kuuluu myös Suomen pakolaisavun jakama Vuoden pakolaisnainen-palkinto, joka tänä vuonna meni Nasima Razmyarille.
(Yle: Vuoden pakolaisnainen haluaa arjen äänitorveksi)

Vihreässä Langassa oli tänään mielenkiintoinen kirjoitus Jarkko Tontilta: Naistenpäivä ja yksilön puolustus. Tontti kirjoittaa: ”Ehdotan sukupuolipuheesta luopumista tai ainakin sen vähentämistä. Yksilöiden väliset erot ovat monin verroin tärkeämpiä kuin sukupuolten väliset erot. Ei vain sukupuolen perusteella yleistäminen, vaan kaikki ryhmäidentiteetteihin survominen on loppupeleissä väkivaltaa yksilöä kohtaan.” Tontti mainitsee kyllä ohimennen, että sukupuolesta puhumalla voidaan tuoda esille tasa-arvo-ongelmia, mutta hän ehdottaa, että pyrkisimme välttämään sukupuolipuhetta, koska se luo stereotypioita. Tontin mukaan ”tarvitsemme vähemmän sukupuolipuhetta, enemmän yksilön ainutkertaisen erilaisuuden ihmettelyä.”. Olen samaa mieltä Tontin kanssa siitä, että tarvitsemme vähemmän sellaista sukupuolipuhetta, joka pitää yllä stereotypioita ja käsitystä miesten ja naisten perustavanlaatuisista eroista. (Kuulin tänään radioista pohdiskelua siitä, minkälaisia hiihtäjiä naiset ovat. Häh?!) Sukupuolipuhetta ei pidä kuitenkaan julistaa pannaan, sillä syrjintä ei poistu vaikenemalla siitä. Niin kauan kuin ihmisiä kohdellaan eri tavalla sen perusteella, mihin ryhmään he kuuluvat, niin kauan joudumme puhumaan ryhmistä.

Sukupuolipuheessa on sekin vaara, että siinä helposti unohtuvat muut kuin cissukupuoliset ihmiset. Joten naistenpäivän kunniaksi haluan tuoda esille transnaisia, jotka tekevät tärkeää työtä tasa-arvon toteutumisen eteen.
Cartographies
Taking Up Too Much Space
bird of paradox
Taking Steps
TransGriot
Julia Serano
Lisäksi haluan suositella Questioning Transphobia-ryhmäblogia, sekä Kummakerhoa, suomalaista queer-verkkolehteä.

——————————

Naistenpäivän teemaan liittyen:
Myytinmurtaja: Ab esse ad posse.
”Kun maailmamme kerran on edennyt näinkin pitkälle, muutoksen on pakko olla mahdollinen. ”

N. Amma Twum-Baah: International Women’s Day: Why Should I Care?
Echidne of the Snakes: Happy International Women’s Day!
Echidne of the Snakes: Hippy, Happy International Women’s Day

3 thoughts on “Naistenpäivän ajatuksia

  1. Hyvä kirjoitus, ja hyvää naistenpäivää sulle, S! :-) Ja Bigelow’lle kukkia.

    Mitä tuohon Tontin kommenttiin tulee, kiva idea. Ongelma on vain se, että sukupuolipuheen vaihtoehto ei ole reilu toveruus, vaan se, että naisten asoista ei puhuta ollenkaan. Tai ainakin näin skeptisessä pikku päässäni kuvittelen.

  2. Katsoin Oscar-kisaa suorana, ja yllätyin kun kuuluttaja esitti Parhaan Ohjaajan kategorian ennen mainostaukoa näin: ”Meneekö Oscar ensimmäiselle naisohjaajalle, ensimmäiselle afrikkalais-amerikkalaiselle ohjaajalle, vai meneekö se Quentin Tarantinolle, James Cameronille, vai Jason Reitmanille?”

    Mieheni kääntyi minua päin ja sanoi: ”Sanoiko se juuri vain kaikki valkoiset miehet nimeltä? Vau.”

    Samaan aikaan siis juhlittiin sitä, kuinka upeaa on että nainen (sekä afrikkalais-amerikkalainen mies) voivat voittaa kategorian ensimmäistä kertaa – tasa-arvo, jee! – mutta kuitenkin heitä ei edes mainittu nimeltä, vaan heidät molemmat kutistettiin vain sukupuolen ja etnisyyden edustajiksi, näin näyttäen mikä se normi oikeasti on. Tässä suhteessa olen Tontin kanssa samoilla linjoilla.

    Jos kuuluttaja olisi jatkanut ”…vai meneekö se kolmelle valkoiselle miehelle”, mikä loogisesti olisi ollut hyvä jatkumo kuulutuksen alulle, olisi varmasti protestoitu…

    Takaisin Tonttiin: täydellisessä maailmassa hänen ehdotuksensa olisi loistava. Jos siis ihmiset olisivat loogisesti ajattelevia tyyppejä, jotka kävisivät ajattelemaan Tontin ehdotuksen tavoin heti kun heitä näin ohjattaisiin. Olet aivan oikeassa, että syrjintä sukupuolta (tai mitä tahansa ryhmittymää) kohtaan ei katoa sillä, että lopetetaan siitä puhuminen ja yritetään siirtyä johonkin aivan uuteen ajattelutapaan. Me olemme 2000-luvulla; tämä on aikaa, jolloin itsenäisyyttä ja individualismia jopa palvotaan. Silti ihmisillä on hyvin vakaat mielikuvat siitä, millaisia naiset ja miehet ovat, vaikka kukaan heidän lähipiirissään ei olisi stereotypian mukainen. Ongelma ei poistu sillä, että tapaa, jolla siitä puhutaan, muutettaisiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s