Hyvää Ada Lovelace -päivää!

Ada Lovelace -päivä on bloggaajien päivä, jolloin on tarkoituksena juhlistaa naisia aikaansaannoksia tieteentekijöinä ja tekniikan alalla. Tämä siksi, että edelleenkin on vallalla käsitys, että naiset ovat huonompia matematiikassa ja luonnontieteissä. Naiset myös tarvitsevat roolimalleikseen naisia, jotka ovat menestyneet tieteissä ja tekniikassa huolimatta sukupuoleen liittyvistä esteistä. Itse olen huomannut, kuinka vaikeaa välillä on löytää näitä roolimalleja, vaikka niitä on olemassa, jopa enemmän kuin olettaisi.  Suomessa on viime aikoina yritetty tehdä näitä naisia – jotka ovat unohdettu tieteentekijöinä – näkyviksi. Vuoden 2008 Tieto-Finlandia-palkinnon voitti Marjo T. Nurmisen Tiedon tyttäret, joka  esittelee useita aiempien vuosisatojen tiedenaisia. Lisäksi Helsingin yliopiston kirjasto ja Kristiina-instituutti toteutti Kansalliskirjaston galleriaan sekä internettiin näyttelyn Tiedenaisia vuonna 2000. Näyttely esittelee suomalaisia tiedenaisia sekä merkkipaaluja naisten institutionaalisista läpimurroista tiedeyhteisössä.

Tiedenaisia-näyttely esittelee mm. tähtitieteilijä Liisi Oterman (1915-2001), joka väitteli tähtitieteestä ensimmäisenä naisena Suomessa vuonna 1955. Hän valitsi alun perin luonnontieteiden opiskelun, koska Turun yliopistossa ei opetettu sanskriittia. Liisi Otermasta tuli Turun yliopiston tähtitieteen dosentti vuonna 1959 ja vt. professori 1962. Hän työskenteli läheisesti suomalaisen tähtitieteen vaikuttajan, Turun yliopiston professorin, Yrjö Väisälän kanssa. Väisälän vaikutus naisten etenemiselle tähtitieteessä oli kohtuullisen suuri, sillä hän innosti vielä Hilkka Rantaseppä-Heleniuksen (1925-1975) vaihtamaan matematiikan opintonsa tähtitieteeseen. Tämä on eritysen merkittävää siksi, että alkuaikoina Turun observatorion koko henkilökunnan muodostivat professori Väisälä, observaattori Oterma ja osa-aikainen assistentti. Rantaseppä-Helenius toimi ensin Tuorlan observatorion assistenttina ja myöhemmin observaattorina, Oterman jätettyä viran. Rantaseppä-Helenius otti myös kantaa tyttöjen matematiikan taitojen vähättelyyn:

”Sellainen puhe, etteivät tytöt tajua matematiikkaa, ei ole totta. Tyttöjen pitää vaan saada enemmän itseluottamusta, niin tajuaminen tulee sen mukana.”

Toisaalta hän oli selkeästi myös aikansa kasvatti. Ajan, jolloin tyttöjen koulutus oli luksusta ja naiset tekivät työtä, jos heidän oli pakko. Pääelättäjä oli tietenkin mies ja naisen ei ollut soveliasta tehdä työtä edes elättääkseen itsensä, jos vaihtoehtona oli miehen elanto:

”On oikein hyvä omatunto kun ei ole vienyt kenenkään miehen leipää. Varsinkin kun tietää, että tekee työtä, johon tuskin monenkaan miehen kärsivällisyys riittäisi […]”

Joka tapauksessa, Tiedenaisia-sivusto on tutustumisen arvoinen jokaiselle asiasta kiinnostuneelle.

Ulkomaisista tiedenaisista haluaisin tuoda vielä esille Cecilia Payne-Gaposchkinin (1900-1979), joka sai minut perehtymään enemmän naisiin tieteentekijöinä. Hän oli kotoisin Englannista, mutta teki uransa Harvardissa. Hän oli ensimmäinen Harvardista valmistunut tähtitieteilijä. Tämä siksi, että perinteisesti miespuoliset tähtitieteilijät olivat valmistuneet fysiikasta. Fysiikan laitoksen silloinen johtaja, Theodore Lyman, ei kuitenkaan suostunut ottamaan naisia opiskelijoiksi ja siksi Harold Shapley, jonka kanssa Payne työskenteli järjesti hänelle mahdollisuuden valmistua tähtitieteestä. Hän työskenteli suureksi osaksi Sergei I. Gaposchkinin kanssa, jonka kanssa hän myös meni naimisiin 1934. Payne-Gaposchkin tuotti yli 300 julkaisua ja hänet tunnetaan erityisesti siitä, että hän totesi tähtien muodostuva pääosin vedystä ja heliumista. Tähän asti oli oletettu tähtien olevan pääosin maan kaltaisia kappaleita. Hänen väitöskirjaansa on kehuttu mm. epäilemättä erinomaisimmaksi väitöskirjaksi, joka koskaan on kirjoitettu tähtitieteestä. Vaikka Payne-Gaposchkin oli ensin tutkija ja myöhemmin tutkijatohtori, hän joutui kärsimään sukupuolestaan. Hänelle maksettiin teknisen assistentin palkkaa opettajan tai professorin palkan sijaan. Kun hän sai professuurin ensimmäisenä naisena Harvardin yliopiston historiassa vuonna 1956 hän sanoi palkkansa nelinkertaistuneen. Ja vaikka suuri osa ymmärsi Payne-Gaposchkinin tieteelliset saavutukset, niitä myös vähäteltiin ja tuloksia kiistettiin sen vuoksi, että tutkijana oli nainen. Hän jäi eläkkeelle tähtitieteen laitokselta vuonna 1966, mutta jatkoi tutkimustyötä lähes kuolemaansa asti 1979.

Vaikka on inspiroivaa lukea naisista, jotka ovat onnistuneet tekemään sitä, mitä he haluavat esteistä huolimatta, on myös hieman masentavaa huomata, että tähän pystyäkseen heidän on oltava huomattavasti parempia, kuin miespuoliset kolleegansa. Vaikka tilanne on huomattavasti parantunut viimeisen sadan vuoden aikana, on sama ilmiö vieläkin huomattavissa työelämässä. Lisäksi, vaikka yliopistojen perustutkinto-opiskelijoista on naisia enemmän ( 54,8 %) kuin miehiä, niin miesten määrä on edelleen suurempi tohtoreissa, assistenteissa, yli-asssistenteissa ja erityisesti professoreissa (82,1 %). Nämä luvut ovat tosin vuodelta 1999, uuden tutkimuksen mukaan tilanne on hieman parantunut n. 10 vuodessa.  Takaiskuista ja vielä tehtävän tasa-arvotyön määrästä huolimatta suunta tuntuu olevan kuitenkin oikea. Ehkä vielä jonain päivänä kaikki ovat oikeasti samalla viivalla.

Lisätietoa:
Ada Lovelace Day: Mistä kaikki alkoi?
Liisa Husu: Tiedenaiset suomalaisen tiedepolitiikan kohteena

Lepää rauhassa Bea Arthur

Pitkän uran tehnyt Bea Arthur menehtyi syöpään viime lauantaina 86-vuotiaana. Hän kuului feminismin pioneereihin tv:ssä. Suomessa Bea muistetaan ainakin roolistaan Dorothy Petrillo Zbornakina sarjassa Tyttökullat. Hänellä oli myös nimirooli 70-luvun sarjassa Maude, joka oli spin-off Perhe on pahin -sarjasta, jossa Maude oli Edithin serkku. Maude oli aikanaan edelläkävijä mm. siinä, että Maude teki sarjassa abortin. Tämä tapahtui kaiken lisäksi ennen Yhdysvaltojen aborttioikeuden ennakkotapausta Roe vs. Wade. En tiedä onko Maudea näytetty Suomessa, minä en ainakaan sitä muista katsoneeni.

Kuultuani uutisesta muistelin kuinka Tyttökullat oli joskus yksi lempisarjoistani. Sarjaa tehtiin 1985-1992, joten eiköhän se ollut 80-luvun loppupuolella kun sarja tuli myös Suomen tv:stä. Tyttökullat oli monella tavalla poikkeuksellinen sarja. Sen päähenkilöt olivat kaikki naisia ja vielä keski-iän ohittaneita naisia, jotka eivät värjänneet hiuksiaan tai peittäneet ryppyjään. Kuinka usein televisiossa näkee tällaisia naisia? Ja joilla on myös seksielämää? Usein vanhemmille naisille tarjolla olevat roolit ovat äitejä tai mummoja. Nykyään tuntuu, että seksiä voi harrastaa vain nuoret ja kauniit. Ainakin televisiossa. Tämän sarjan valossa tuntuu kummalliselta, että niinkin konservatiivinen sarja, kuin Sinkkuelämää herätti kohua kymmenisen vuotta myöhemmin.

Sinkkuelämää oli siinä mielessä positiivinen, että myös sen päähenkilöt olivat naisia. Tyttökultiin verrattuna Sinkkuelämän naiset olivat kuitenkin kovin karikatyyrisiä. Tyttökullat olivat oikeita ihmisiä. Sinkkuelämää pyöri kovin paljon miesten ja erityisesti seksin ympärillä. Tämän lisäksi naiset keskittyivät muihin ”naisten” juttuihin, kuten kenkien osteluun. Hahmot jäivät hieman yksiulotteisiksi sekä vahvistivat stereotypioita naisista ja siksi sarjaa ei mielestäni voi pitää kovin feministisenä. Toisin oli Tyttökultien laita. Jo se, että kaikkien naisten ei tarvitse olla nuoria ja kauniita on itsessään feminististä.

Olen nähnyt Tyttökullat-sarjaa viimeksi silloin kun se tuli tv:stä ensimmäisen kerran, joten en voi esittää mitään kovin varmoja faktoja sarjasta. Sen kuitenkin muistan, että sarjan neljä naista pitivät toistensa puolia tuli eteen mitä tahansa eivätkä he yrittäneet peittää vanhenemistaan, paitsi ehkä Blanche, joka oli hieman nuorempi muita. Hän taisi olla ainoa, jolla oli vanhenemisongelmia. Joka tapauksessa nämä naiset pitivät huolta toisistaan ja mielestäni hienoa oli myös se, että joukkoon mahtui myös Sophia, joka oli Dorothyn äiti. Tässä olisi sarja, jonka nimeksi sopisi Täydelliset naiset huomattavasti paremmin kuin nykyään nimen omaava sarja (jonka englanninkielinen nimi on Desperate Housewives eli Epätoivoiset kotirouvat). Tyttökullat näytti parhaan puolen tyttöjen välisestä ystävyydestä: se ei lopu siihen kun tytöistä kasvaa naisia.

********

Bea Arthurista on kirjoitettu myös useissa englanninkielisissä blogeissa:
Salon Broadsheet: Bea Arthur ”changed the perception of a woman’s role”
Salon Broadsheet: Remembering Bea Arthur, feminist TV pioneer
The Pursuit of Harpyness: Thank You For Being a Friend: Bea Arthur, 1922-2009
Pandagon: BUMMER

Englanninkielisissä blogeissa on käsitelty osittain samoja asioita, kuin tässä kirjoituksessa. Ajatukset olivat kuitenkin omiani, joita pohdin ennen kuin luin ko. tekstejä, joten siksi en ole linkittänyt niitä suoraan tekstiin. Kuten muista blogiteksteistä voi huomata, ajatukseni eivät ole mitenkään omaperäisiä.