Raiskaajapoikaparka

Viime aikojen uutiset pakottivat kirjoittamaan taas kerran raiskauksesta. Ruotsin SVT:n ohjelma Uppdrag Granskning (linkki tv-ohjelmaan, ohjelma katsottavissa internetissä 9.7.2010 asti, tässä linkki vielä artikkeliin aiheesta) kertoi tapahtumista Ruotsin Bjästassa, jossa 15-vuotias poika raiskasi kaksi tyttöä ja silti koko kylä-yhteisö oli pojan puolella, koska ”hän on niin kunnon poika, hyvännäköinenkin, ei hänen TARVITSE ketään raiskata”. Uskomattomalta tuntui se, että molemmissa tapauksissa oli todisteita, ensimmäisen raiskauksen poika jopa tunnusti poliisille ja kertomus oli yhtäpitävä tytön kertomuksen kanssa, ja silti tyttöihin ei uskottu. Kaikkein uskomattominta kuitenkin on se, että toista tyttöä (joka ennen raiskausta oli sitä mieltä, että ensimmäiseksi raiskattu tyttö valehteli) ei uskottu. Hänen tapauksessaan oli vielä dna-todisteitakin. Ja jos joku kuvittelikin, että ensimmäinen tyttö olisi hakenut rahaa, julkisuutta tai mitä tahansa huomiota, niin toisen tytönhän olisi täytynyt olla täysi idiootti, kun hän kuitenkin näki, miten ensimmäisessä tapauksessa kävi. Suoraan sanottuna, ohjelma ei sovi aivan heikkohermoisille.

Reportaasi keskittyi erityisesti ensimmäisen raiskatun tytön tarinaan, joka myös esiintyi dokumentissa (tosin hänen kasvojaan ei näytetty). Koko yhteisö kääntyi tyttöä vastaan sekä nuoret että aikuiset. Tytön ystävätkään eivät uskoneet häntä. Huhuja leviteltiin, että tyttö oli kiinnostunut pojasta, joka ei ollut vastavuoroisesti kiinnostunut ja että tyttö yritti seksiä keinonaan painostaa poikaa suhteeseen ja kun se ei toiminut, tyttö syytti poikaa raiskauksesta. Lisäksi huhuttiin, että tyttö oli kertonut jutusta eri versioita, vaikka hän oli koko ajan pysynyt tarinassaaan ja poika tunnustaessaan poliisille oli kertonut saman. Lisäksi tytön tutkinut lääkäri vahvisti tytön vammojen sopivan kerrottuun. Tyttöä nimiteltiin huoraksi ja hänet suljettiin tehokkaasti kouluyhteisön ulkopuolelle. Koulu totesi, että ei voi tehdä asiassa mitään, koska heidän täytyy pysyä neutraaleina (mitä neutraalia siinä oli: hehän olivat selvästi pojan puolella) Tyttö päätyi lopulta käymään koulunsa Tukholmassa, kun ei enää kestänyt yhteisön ulkopuolelle sulkemista. Koulun päättäjäiset pidettiin kirkossa, jonne poika toivotettiin tervetulleeksi ja netissä levitettiin (pojan äidin ja veljen toimesta) viedota, jossa poika jakaa luokkakavereilleen ruusuja ja halaa jokaista. Video päättyy suosionosoituksiin pojalle. Tytön vanhemmat epäilivät pahaa ja perhe lähti pois kaupungista päättäjäisten ajaksi (perhe asuu vielä kaupungissa, vaikka tyttö käy koulua Tukholmassa). Tämä siis kun hovioikeuskin oli tuominnut pojan raiskauksesta ja lähestymiskieltoon. Tyttö oli tapahtumahetkellä 14, eli rikosoikeudellisesti lapsi, poika 15, rikosoikeudellisesti aikuinen. Päättäjäisjuhla päättyi juhlintaan rannalla, jossa poika raiskasi toisen tytön.

Reportaasin sankari on (tyttöjen, jotka seisoivat oman tarinansa takana ja ilmoittivat poliisille) Amanda Ögren, joka ainoana tuntuu puolustavan tyttöjä ja uskaltaa vielä esiintyä omalla nimellään julkisuudessa. Jopa pappi (joka siis teki päätöksen pojan osallistumisesta juhlaan periaatteella kirkko on avoin kaikille, mutta on kyllä jälkikäteen pyytänyt anteeksi julkisesti tytöltä) kuultuaan toisesta raiskauksesta toteaa ensireaktionaan ”stackars pojke” (poika parka).  Pojan veli keräsi blogissaan kansaa veljensä raiskaamia tyttöjä vastaan ja pojan äiti perusti facebookiin ryhmän samassa tarkoituksessa, jossa mm. aiemmin mainittua videota levitettiin. Nämä on sittemmin poistettu netistä. Ohjelman esityksen jälkeen kahdesta raiskauksesta tuomittu poika ilmoitti SVT:n tarkastuslautakunnalle, koska hän oli tunnistettavista ohjelmasta ja hänen perheensä elämä on pilattu ohjelmalla. Veli on menettänyt työmahdollisuutensa ja perhe on saanut tappouhkauksia. Vaikka en tappouhkauksia hyväksykään missään nimessä (mielestäni väkivalta ei ole oikeutettua kuin itsepuolustuksena), niin jotenkin en jaksa sääliä pojan perhettä, joka aktiivisesti jatkoi raiskattujen tyttöjen elämän pilaamista. Ironiselta tuntuu, että pojan äiti valittaa erityisesti, että heitä ei kuultu ohjelman teossa (missä oli tyttöjen ääni kun he kampanjoivat poikansa puolesta?). Ohjelman esityksen jälkeen väkijoukko vaihtoi puolta ja siitä tässä siis lopulta on kyse.

Parasta on toki katsoa ohjelma itse, tässä on esitetty vain pääkohdat. Suosittelen todella, vaikka oli vaikeaa katsottavaa. Jos ruotsi tuntuu vaikealta, tapaus on uutisoitu myös englanniksi. Kuten myös pojan valitus tv-ohjelmasta. Tosin nämä eivät toki ole aivan sama asia kuin tunnin ohjelma aiheesta. Ohjelman lopussa on vielä asiantuntijoita kommentoimassa asiaa, jotka pitävät kuultua valitettavan yleisenä kuvauksena siitä, mitä raiskausjutuissa tapahtuu: uhria syyllistetään ja usein hän joutuu muuttamaan elämänsä täydellisesti, kun niin usein ”kunnollinen, hyvännäköinen ja muut huomioonottava” raiskaaja saa jatkaa elämäänsä ja pahimmassa tapauksessa uusia rikoksensa. Ja mitä uutta siinä on, että tyttöjen tai naisten sana painaa vähemmän kuin poikien tai miesten. Miehet nyt vaan ovat niin paljon uskottavampia.

Ja sitten muutama vielä aiheeseen liittyvä linkki:
Meet the predators ja aiheelle jatkoa: Predator redux
Meet the predators, but which ones?
Profile of a college rapist
Miksi raiskaus ei ole ”suuri väärinymmärrys”
Neuvoja miehille: Men can stop rape

Ja aiemmin tässä blogissa raiskauksesta, seksuaalisesta väkivallasta ja uhrin syyllistämisestä kirjoitettua:
Sexual Assault Prevention Tips Guaranteed to Work
Tilaisuus tekee raiskaajan
Salaisuus
Pohjanoteeraus Kaari Utriolta

Mainokset

Sexual Assault Prevention Tips Guaranteed to Work

Tässä netissä paljon linkitetty lista seksuaalisen väkivallan estämisohjeita:

Sexual Assault Prevention Tips Guaranteed to Work

1. Don’t put drugs in people’s drinks in order to control their behavior.

2. When you see someone walking by themselves, leave them alone!

3. If you pull over to help someone with car problems, remember not to assault them!

4. NEVER open an unlocked door or window uninvited.

5. If you are in an elevator and someone else gets in, DON’T ASSAULT THEM!

6. Remember, people go to laundry to do their laundry, do not attempt to molest someone who is alone in a laundry room.

7. USE THE BUDDY SYSTEM! If you are not able to stop yourself from assaulting people, ask a friend to stay with you while you are in public.

8. Always be honest with people! Don’t pretend to be a caring friend in order to gain the trust of someone you want to assault. Consider telling them you plan to assault them. If you don’t communicate your intentions, the other person may take that as a sign that you do not plan to rape them.

9. Don’t forget: you can’t have sex with someone unless they are awake!

10. Carry a whistle! If you are worried you might assault someone “on accident” you can hand it to the person you are with, so they can blow it if you do.

And, ALWAYS REMEMBER: if you didn’t ask permission and then respect the answer the first time, you are commiting a crime- no matter how “into it” others appear to be.

Yllä oleva lista on tietenkin satiiri naisille suunnatuista ohjeista, joissa potentiaalisille raiskauksen uhreille annetaan ”sääntöjä” joiden avulla raiskauksen voi muka välttää. Jos et tiedä mistä on kyse, voit lukea esim. Rape Prevention Tips From Rapists: Stay Inside Or Die A Horrible Death ja tuohon samaan kiertosähköpostiin liittyvän artikkelin Snopesista: Assaulted Tale.

Ongelma raiskauksen välttämisohjeissa on se, että niissä annetaan ymmärtää, että jos nainen vain käyttäytyy oikealla tavalla, hän voi välttää raiskauksen. Niissä myös usein keskitytään tuntemattoman hyökkääjän torjumiseen, vaikka 2/3 tapauksissa uhri tuntee raiskaajansa. Yhteiskunnassa vallitsevat asenteet luovat pelon kulttuurin, jossa naiset pelkäävät liikkua yksin yöllä.

Raiskausten estämisen sälyttäminen naisten kontolle synnyttää myös täysin järjettömiä juttuja kuten vanhemman rikoskonstaapeli Ville Hahlin gradu:
Puolet raiskauksista voisi estää. (Savon Sanomat)

””Tutkimistani 181 raiskauksesta puolet olisi voitu estää sillä, että uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla.”

….

Hahlin mukaan raiskauksista suurin osa tapahtuu uhrin tai tekijän asunnossa, johon nainen on vapaaehtoisesti mennyt.

Ai että puolet olisi voitu estää jos ”uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla”. Eikö arvon konstaapelilla käynyt mielessä, että kaikki raiskaukset olisi voitu estää jos raiskaaja ”olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla”? Vai onko naisen humalatilan hyväksikäyttö yleisesti hyväksyttävää? Kommenttiosastolla mainittiin taas lause, kun ”nainen antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa”, niin eihän siitä voi muuta seurata kuin väkisinottaminen.

Jos mies saa aamuyöllä kännissä turpiinsa nakkikioskilla, kukaan ei sano, että miesten ei pitäisi juoda niin paljon, tai että miesten pitäisi pakata eväät mukaan baariin, niin ettei tarvitse humalaisena ja nälkäisenä mennä snägärille (tai että miesten pitäisi kokonaan luopua baareissa käymisestä). Ja jos vaikka joku onkin huolissaan miesten humalajuomisesta, en ole koskaan kuullut, että kukaan sanoisi, että ”mitä mies oikein oletti, kun meni yöllä snägärille”. Että hän saisi ostettua ruokaa ilman tappelua? Silti kun nainen joutuu raiskatuksi, usein kysellään, että mitä hän oikein oletti kun lähti baari-illan jälkeen jatkoille, tai käveli yöllä puiston läpi?

Naisten liikkumatilaa rajoittavat ja naisia syyllistävät asenteet ovat suuri este tasa-arvolle. Missä on raiskaajan vastuu? Naiset ovat jatkuvasti tekemisissä miesten kanssa, ja suurimman osan ajasta kukaan ei tule raiskatuksi. Mutta heti jos nainen tulee raiskatuksi, niin hänen olisi jotenkin maagisesti pitänyt tietää, että juuri siinä tilanteessa, juuri sen miehen kanssa, ei ole turvallista.

Raiskauksenvälttämisohjeet ovat siinäkin mielessä typeriä, että naiset ovat kuulleet varoitteluja kyllästymiseen asti. Naiset tietävät kyllä ”mitä pitää välttää”. Ongelma on siinä, että kukaan ei pysty elämään ohjeiden mukaan, ellei linnoittaudu kotiinsa, ja silloinkin voi joutua perheenjäsenen raiskaamaksi. Lisäksi, jos nainen on todella epäluuloinen kaikkia miestuttujansa kohtaan, miehet kokevat sen todella loukkaavana, koska ”enhän minä tekisi mitään pahaa sinulle”. Ongelma on se, että ei ole mitään keinoa millä nainen voi erottaa raiskaajan kunnollisten miesten joukosta. Tiedän yhden naisen, joka joutui pitkäaikaisen parhaan ystävänsä raiskaamaksi. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin luottaa miesten hyvyyteen, ja toivoa, ettei ystäviksemme valikoidu raiskaajia.

——————————

Lisäys: diktat kirjoittaa Kummakerhossa samasta uutisesta: Raiskauksen uhka ja uhrin vastuu

Blame rapists for rape, not women

Hyviä kirjoituksia samasta aiheesta:

Finally, A Feminism 101 Blog: FAQ: What’s wrong with suggesting that women take precautions to prevent being raped?
The Curvature: Why ask men to stop raping when women can barricade themselves in their homes?
Shakesville: Dear Ladies: Please Stop Getting Yourselves Raped
Shakesville: Five Reasons Why ”Teach Women Self-Defense” Isn’t a Comprehensive Solution to Rape

Lisäys: Rape Culture 101
Tämä on todella hyvä kirjoitus siitä, kuinka elämme kulttuurissa, joka ymmärtää ja hyväksyy raiskaukset. Suosittelen lämpimästi.

Salaisuus

Näin tämän kuvan kaksi vuotta sitten Feministing-blogissa. (Alunperin se julkaistiin PostSecret-blogissa.) Kuvan synnyttämä keskustelu oli erittäin silmiä avaava – minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka moni oli kokenut seksuaalista väkivaltaa parisuhteissa, eikä etenkään siitä, miten usein ihmiset olivat kieltäneet itseltään todellisuuden jotta he voisivat selvitä.

Suosittelen lukemaan koko keskustelun, mutta tässä muutama kommentti:

I used to think that I had betrayed myself by continuing the relationship with the guy who raped me. Now I understand that it was a matter of survival.

I have (thankfully) never been raped, but I was in an emotionally and sexually abusive relationship with my first boyfriend when I was 14. We didn’t have intercourse, but there were many times when he wanted to engage in sexual play that I didn’t, and just kept trying and asking until I eventually gave up and did it. It took me a long time to realize that what he did was wrong and abusive and not my fault. Sometimes I still have nightmares about him and though I’m happily married now to a wonderful, feminist man, I still have a lot of difficulty trusting men.

Been there, done that, have the t-shirt.

I didn’t break up with the boyfriend who raped me in college because see, if I pretended everything was okay, then I hadn’t really been raped, right? Riiiight.

To this day, I typically get one of two responses from people when I tell them this story: Either the rape wasn’t so bad (because I stayed, der) or it wasn’t really rape. Oh, I occasionally get told that it wasn’t really rape because I didn’t fight hard enough.

Fun times.

I lost my virginity in a date rape. That was before we had a word to describe it. It was years before I stopped telling the ”romantic” story of my first time on a beautiful spring day in a forest and acknowledged to myself that I had been raped.

It applies to rape and any type of violence: there is always the desire, when the abuser or rapist is close to you, to pretend that it wasn’t really that bad.

(Keskustelu ajautuu myöhemmin väittelyyn siitä mitä voidaan kutsua raiskaukseksi, ja lopussa typerys nimimerkillä justicewalks vie keskustelun ihan väärille urille, mutta tästä huolimatta se on avartavaa luettavaa.)

Suomalaisessa mediassa on joskus ollut maininintoja ”treffiraiskauksista”, mutta en muista lukeneeni mitään parisuhteissa tapahtuvista raiskauksista. Raiskaus avioliitossa muuttui rikokseksi vasta vuonna 1994, myöhemmin kuin monessa muussa Euroopan maassa. Kuitenkin ”on arvioitu, että kolme neljäsosaa seksuaalisesta väkivallasta tapahtuu läheissuhteissa.” [1] Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen tulevista soitoista suurin osa koskee seksuaalista väkivaltaa läheisissä ihmissuhteissa, mutta poliisille ilmoitetuista raiskauksista niiden osuus on huomattavasti pienempi [2]. On selvää, että uhrin on paljon helpompi ilmoittaa tuntemattomien tekemistä raiskauksista – kun kuvaan astuu kaikki ihmissuhteiden kiemurat, tilanne ei enää olekaan niin yksinkertainen. Ylläolevista kertomuksista käy myös ilmi, että usein raiskausta ei pidetä raiskauksena, eikä siihen haeta apua ennen kuin vasta paljon myöhemmin, jos silloinkaan. Seksiin painostaminen parisuhteissa ja yhdenyönsuhteissa on varmasti äärimmäisen yleistä, ja niin normalisoitua, että sitä harvemmin tunnistetaan väkivallaksi.

Stina Jeffner on tutkinut tohtorinväitöskirjassaan 15-vuotiaiden ruotsalaisnuorten asenteita raiskauksiin [3], ja hän löysi kuusi erilaista olosuhdetta, jotka nuorten käsityksissä ”muuttavat normaaliksi käyttäytymiseksi teon, jota periaatteellisella tasolla kutsuttaisiin raiskaukseksi” [4]. Alla on listattu nämä kuusi olosuhdetta:

  1. Tapa millä tyttö sanoo ”ei”. Tytön on kieltäydyttävä selkeästi ja varmasti, muuten poika voi tulkita tilanteen niin, että tytön ”ei” tarkoittaakin ”kyllä”. Kieltäytyminen pitää lisäksi tehdä hyvissä ajoin, aivan viime hetkellä poika ei kykene hillitsemään herätettyä haluaan.
  2. Jos tytön pakottaa sukupuoliyhteyteen poika, johon tämä on rakastunut, ei tapausta nuorten mukaan voida pitää raiskauksena.
  3. Jos jompikumpi osapuolista on humalassa, tekoa ei voi kutsua raiskaukseksi. Tytön on siksi varottava olemasta liian humalassa, kun taas pojan humala voi vapauttaa vastuusta.
  4. Jos tytöllä on huono maine, teko ei ole raiskaus, sillä huonomaineisen tytän tulkitaan harrastavan seksiä kenen kanssa tahansa.
  5. Jos raiskaaja on psyykkisesti sairas, häntä ei pidetä vastuullisena teostaan.
  6. Raiskauksen uhriksi joutunut tyttö voi todella huonosti. Jos näin ei ole, kysymyksessä ei ollut raiskaus.

On selvää, että kaikki kuusi väittämää ovat harhaluuloja, jotka asettavat raiskauksen uhrin syylliseksi, ja poistavat vastuun raiskaajalta. Huomionarvoista on myös, että nuorten käsityksissä raiskauksen uhri on aina tyttö – miten nuoret näkisivät pojan, joka on raiskattu, jää epäselväksi. Olettaisin, että pojan kokemuksia vähäteltäisiin, ja jos raiskaaja on nainen, tilanne nähtäisiin tilaisuutena saada pillua (linkki vie esimerkkiin tällaisesta tulkinnasta), eikä seksuaalisena väkivaltana. (En siis ole lukenut itse tutkimusta, vain ainoastaan arvostelun siitä, joten en tiedä millä tavalla asiaan otetaan kantaa alkuperäisessä tutkimuksessa.) Perinteiset käsitykset sukupuolirooleista ja seksuaalisuudesta vaikuttavat nuorten asenteisiin, jolloin miehet nähdään yliseksuaalisina olentoina, jotka ovat vain tyytyväisiä jos heidät otetaan vaikka väkisin, ja joille on aivan normaalia pakottaa tyttöystävänsä seksiin, koska seksiä on nyt vain pakko saada. Naisten rooli taas nähdään perinteisesti tasapainoittelijana, jonka pitää olla seksuaalinen miellyttääkseen miehiä, mutta ei liian seksuaalinen, koska väärin käyttäytynyt tyttö on itse syypää jos hänet raiskataan. Valitettavan usein myös poliisilla on näitä vanhentuneita käsityksiä.

Perinteiset käsitykset sukupuolirooleista estävät ihmisiä näkemästä seksuaalista väkivaltaa niissä tapauksissa, jotka eivät mukaudu ”puskaraiskaaja hyökkää naisen kimppuun”-skenaarioon. Lähisuhteissa tapahtuva seksuaalinen väkivalta jää nimeämättä ja tunnistamatta, ja häpeä ja pelko siitä, ettei kukaan kuitenkaan usko, estää uhreja puhumasta kokemuksistaan, sekä läheisilleen että poliisille. Hiljaisuuden on loputtava: Shakesvillen ”survivor thread” on hyvä alku.

————————————–

[1] Honkatukia, Päivi: Raiskaus – tuttu vai tuntematon uhka? HAASTE 1/2001
[2] Honkatukia, Päivi: Ilmoitti tulleensa raiskatuksi. Tilastokeskus, Oikeus 2001:2, OPTL:publication 180/2001, s.26.
[3] Jeffner, Stina: ”Liksom våldtäkt, typ”: Om betydelsen av kön och heterosexualitet för ungdomars förståelse av våldtäkt. Tohtorinväitöskirja, Uppsalan yliopisto, Uppsala 1997.
[4] Honkatukia, Päivi: Nuoret ja raiskaus. Oikeus 2/1998, s. 102-104.